Meinaa alkaa vituttamaan oikein kunnolla. Se yritti alkaa jo eilen illalla, mutta mä en viittinyt, vaan menin nukkumaan. Herätäkseni aamulla klo 4.46 kuuluvaan kauheeseen örvellykseen ja huutoon avoinna olevan parvekkeen ovesta. Kiva, että dokuilla on hauskaa, ei se mua haittaa muulloin kun silloin, kun pitää herätä tunnin päästä töihin ja on nukkunut vasta 3,5 tuntia. Vittu.
No mä oon kai varmaan väsynyt sitten, koska toi vitutus pukkas uudelleen taas päälle. Ai saatana! Ärsyttää, kun kieltäytyy kolmesta eri ehdotuksesta yhteisen ajan viettämiseksi, jotta pääsisi viettämään aikaa sen neljännen mahdollisen ehdokkaan kanssa. Josta ollaan jo alustavasti sovittukin. Ni mitä vittuu??? Hiljaisuus, no answer, nada. Joo-o.
Ja oikeesti mä tiedän, että se vitutus juontaa juurensa mun erittäin huonosta sietokyvystä pettymyksiin. Vieläkin. Siksi mä en yleensä odottelekaan mitään, kun tiedän reaktioni. Vois sitä kutsuu tosissaan ottamiseksikin, mut wat evö. Meninkö mä saatana taas samaan halpaan sitten? Pah.
Sekin mun paskamaisesta luonteesta löytyy, että olen helvetin pitkämuistinen sekä periksiantamaton, mikäli kimpaannun. Siksi mä en viitsi yleensä alottaakaan. Kenelläkään ei oo kivaa. Jos mä en aina ääneen sano jotakin asiaa, ei se tarkoita että mun älyssä olis jotain vikaa. Mut niin ne näköjään aina luulee. Paskat, mä tiedän hommat jo ennen niitä ja niiden motiivitkin, usein ennen kuin ne ite edes hogaa mitään.
Mun pitäis varmaan tatuoida ottaan "Älä ala mun kaa." Solis ihan mihin tahansa asiaan ihan loistava kaneetti.
Joo. En mä jaksa olla vihainen. Mä alan leikkii kans. Jeah 😀
Tosta voi repiä taustalle asiaan hyvin liittyvää musiikkia: