Ajattelinpa höpistä välillä vielä vähän joutavampia, jos se nyt mitenkään on mahdollista meikäläisestä puhuttaessa… Ei jaksa koko ajan olla skarppina ja päntätä kaikenlaista – vaikkakin juuri muuten ajattelin, miten palkitsevaa on osallistua koulutuksiin/kursseille, joissa oikeasti pitää käyttää päätään (soveltaa, käyttää luovaa ajattelua) eikä vaan mantrana toistaa muka oppimaansa. Tunnetustihan haasteet monasti edistävät kiinnostuksen säilymistä eli liian helpolla pääseminen on aika boring.
Noh. Jottei elämäkään olisi liian helppoa, lähestytään taas aikaa, jolloin saa miettiä, onkohan sitä työpaikkaa vielä ensi vuonna vai ei. Taino, turhaa sitä sen enempää miettii, ei vaikuta kuitenkaan lopputulokseen vaikka pää punaisena funtsisi yöt ja päivät läpeensä. Niin ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti! Tästä asiasta olen jo joskus roiskaissut (voi lukea halutessaan [url=https://www.city.fi/blogit/2428/enkelipolya/127979]täältä[/url]) ja nyt taas tuli se deja vú -kohtaus päälle. Muuten edellisessä mainittu Ilona on edelleen iloisesti työssä, tosin jossain muualla, mutta pointti olikin tuo, että asiat järjestyvät ihan oikein, kunhan vaan osaa pyytää apuja oikealta taholta 😉 Sain just Ilonalta viestiä, jossa oli monta nauravaa naamaa…
Sain tarjouksen töissä jatkoista. Mutta, nyt toinen henkilö joutuu työttömäksi, koska positiosta ei löydy molemmille enää jatkoa – kutsuttakoon tuota henkilöä tässä kuvitteellisesti Pepiksi. Kaikenlaista tapahtuu asiaan liittyen miltei päivittäin, eikä se mikä piti paikkaansa viime viikolla, pädekään enää tänään – työaikaa tarjottiinkin enemmän, kuin alunperin. Peppi kerkesi jo sanomaan, ettei pysty jatkamaan vaan hakee mieluummin kokoaikaista paikkaa muualta. Eipä mitään, kaikki jees. [B] Eipäs ole![/B] Tein tuossa hetki sitten ruokaa, kun yhtäkkiä mulle valkeni, että onko Peppi tietoinen tuosta työajan lisääntymisestä, onko kukaan kertonut tai tarjonnut hänelle sitä?! (Luulisin, että enkelini Rose otti tuon asian tehtäväkseen herätellä mua, vink). Kamalaa! Ruuanteko jäi samoin tein siihen, ei pystynyt ahdistukselta jatkamaan ja asia piti selvittää heti! [B]Enhän mä voi ottaa Pepin naaman edestä mitään![/B]
Noh, eikun puhelin käteen ja soittoa pääkallopaikalle. Peppi oli iloinen siitä, että huomasin kysyä häneltä asiaa – yllättäen kyllä kukaan muu ei ollut maininnut asiasta mitään…. Ei se nyt noin mene! Toiselle pitää antaa samanlainen mahdollisuus kuin minullekin! En minä voi katsoa peiliin, jos millään lailla tuntuu, että olen jotenkin fuulannut muita silmään (ohimennen: asiaa seuraavat tietävät, että minä en pidä valehtelusta [ja/tai varastamisesta] ja vältän sitä niin pitkään kuin mahdollista). Höpistiin siinä sitten asiaa, toki ilmoitin että minähän en ole pomo, joka asioita päättää ja mikään ei ole vielä virallista, mutta mahdollisesti näin ja näin jne… Lopputuloksena ei muutosta asiaan, mutta Peppi aivan vilpittömästi ja liikuttuneena kiitti, että olin ajatellut häntäkin siinä sitten…. Höh, miten muuten nämä hommat tehdään, häh?!
Jep. En ole asiasta Rosen ja Lucian kanssa enempää vielä keskustellut, mutta minusta tuntuu, että Pepin "päänmenoksi" on jo joitain alkanut tekeytymään…. Veikkaisin, että hyviä uutisia hänen työrintamaltaan kuuluu aika piankin. Sanoinhan mä jo, että tämä on deja vú! Sitä paitsi, kuulin pitkästä aikaa eräästä ihmisestä tässä aikaisemmin, minua ilahdutti kovasti että hänkin on löytänyt tiensä suosta ja mainitsee minusta omille tahoilleen. Piiri pieni pyörii, kun sen oikein oivaltaa – sen minkä antaa, saa.
[B]In Lak’ech Ala K’in[/B]
Tänään on muuten hieno päivämäärä, 11-11-8… Uusi kuu sattuu samaan päivään ja sekin merkitsee uuden alkua. Everything is nothing, with a twist 😉 Tämä Juicen kappale on aina ollut niin lähellä sydäntä! Puhuu mielestäni ihan samasta asiasta ja ehkäpä yhtä kryptisesti kuin minäkin, haha.
Enjoy!
