Pläjäytän tän ärsytyksen keskellä ilmoille [URL=http://www.youtube.com/watch?v=YAju-uU896k] biisin[/URL], joka tuli spontaanisti just mieleeni. Avaaminen ja kuunteleminen omalla vastuulla, perkele.
Mä oon ennenki vinkunu siitä, etten jaksa ihmisii, jotka soittaa ilman asiaa. Mut tuntevat ihmiset tietää, etten mä soita kellekään ilman oikeeta asiaa. Okei – joskus hyvin, hyvin harvoin tulee mieleen, et mitäköhän sillekin kuuluu? ja saatan soittaa tiedustellakseni sitä, mut mä kyllä myös kerron sen, et se oli mun ainut asiani. Tai et oikeestaan mullei oo asiaa, kunhan soitin. Yleensä mä en kyllä tolle linjalle ees lähde, kun eihän muiden tekemiset ja kuulumiset mulle sen enempää kuulu, jos ei ne ite halua oma-aloitteisesti kertoa, niin fine.
Ni sitte soitellaan. Ihan vaan soittamisen ilosta. Ja kun mun ilosta ääntä on niin kiva kuulemma kuulla. Noh, ei se kauaa oo iloinen, jos tää ärtymys jatkuu…. No mitäs siinä, jos tää soittava ihminen sitten jutteliskin jotain. Ihan sitten vaikka siitä säästä tai siitä, että teki hyvän tortun aamulla vessaan tai mitä vaan muuta, joka nyt sydämellä on. Small talkistahan mä en ymmärrä mitää joka tapauksessa. Mut sitte se on kuin mykkäfilmin päähenkilö, joka sanoo lauseita harvakseltaan. Ja nekin samat ainakin 2-3 kertaa. Mä yritän kauheesti tsempata ja olla mukana. Verkkaisuus ei kuulu mun parhaimpiin hyveisiin aina, joten asioita vauhdittaakseni kyselen kysymyksiä. Mut niihinkään ei saa vastausta tai sitten asian vierestä. Kolmeen kertaan.
Kihahtaa. Lopetan puhumisen. Multa kysytään, miksi oon niin hiljainen? No vittu, [B] sähän[/B] mulle soitit, onx se mun tehtävä pitää keskustelua yllä, kun ei oo mitään sanottavaa?! Kakista perkele ulos tai lopetetaan puhelu nyt just! Oikeesti mörähdän, et väsyttää. Hiljaisuus vastaa. Jaaha, menikö (-thank god!-) katki? Ei, kun mä teen tässä samalla sitä ja tätä. No hitto! Sitähän mä just aattelinkin, et kiva kun soittelet mulle runkatessas. Tai muuta vastaavaa. Kyrpä on omassa otassa jo sen verran valtava, et sillon on pakko lopettaa puhelu. Ihan just ja siihen paikkaan. Heihei vaan!
Ihan oikeesti. Mikä on, kun ei taidot riitä? Miksi pitää muka soittaa jollekin, vaikka ainoa tarkoitus on (hyvin ilmeisesti) kuulla vaan jonkun ääntä? Laittais perkele vaikka Radio Suomen tai Yle Puheen tai ihan minkä tahansa muun soimaan ja kuuntelis sitä. Tai sitten yksinkertaisesti [I]ilmaisisi suoraan[/I], miksi soittaa. Siitäkin asiasta voisi saada lopulta vaikka kuinka pitkän oikean keskustelun aikaiseksi. Mähän olen niin sairaalloisen kiinnostunut motiiveista muutoinkin. Näennäisestä rupattelusoitosta saattaisi kehkeytyä jotain kehittävääkin.
Mut ei. I´m sorry.