Mä oon taas vähä väsyny ihmisiin. Ja oon aika haipakkaalla päällä kans samalla, kovin kyyninen ja vittumainen. Kuten tapanani on.
Kun mua rupes ärsyttää näennäinen huolehtimine siitä, että mä oon yksin. Kulminaatiopiste tuli päivällä, kun sain kutsun joulun viettoon sukulaiselle, josta kieltäydyin. Mä rupesin funtsii, et mikä ihmeen jeesusmeininki nyt on vallalla, että ihmiset olis yhtäkkii niin kauheen kiinnostuneita mun yksinolosta. Ei noi oo vuosikausiin ennenkään tainneet asiaa juuri ajatella, miettien niitä monia jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä, mitä vaa jotka olisin voinutkin haluta olla seurassa. Eipä mitää kutsui sillon kuulunu. Mitäs nyt sitten, kun mua paskaakaan kiinnostaa olla kenenkään seurassa, ni ne kääntää kelkkansa iha täysin?
Helevetin helppo lopputulema toi olikin. Ketään oikeestaan ei kiinnosta olenko yksin vai en, vaan se, [B]onko ne itse yksin[/B] vai eivät. Ne vaan verhoo ton tollaseen petolliseen käärepaperiin. Ja viel olettaa, et mä oon muka niin yksinkertane, etten tollasta snaijaa. Joo-o. Siin ei tarvii paljon älynlahjoja, jos tietää kesällä eronneen tyypin olevan hirveen huolissaan mun "yksinäisistä viikonlopuista" tai sisaruksen huolen mun joulunvietosta liittyvän niiden omaan elämäntilanteeseen – en viittiny jälkimmäiseltä kysyy, et onx tullu ryppy rakkauteen tai jotain, kun nyt yhtäkkiä vuosikausien jälkee munkin läsnäolo olis jossai suotavaa…
Se mua ärsyttää ton huijauksen lisäksi, et ne pettää itseään. Munko tehtävä se on sitte taas mennä sanoo, et älä jauha paskaa, vaan katso peiliin ja mieti perimmäisiä motiivejas tollekin toiminnalle? Ne nimittäin ei oo sitä, miltä ne näyttäytyy. Ei jaksais – sais taas syytöksiä olevansa vittupää, idiootti, kylmä ja mitä vielä. Rehelliseksi niist ei kukaan ainakaan osais haukkuu, rehellisyys taidetaan liittää vaan johonkin positiivisiin ulosanteihin. Niinkun normisti. Olkoon, perkele.
Sit mä snaijasin taas lyöneeni käteni luultavasti samaan paskaan, johon ennenki oon törmänny. Mulla hälykellot soi jo alun alkaen, et jotain feilua tossa on. Snaijasin sen kuitenki vähän liian myöhään, mitä. Nyt mä sit katon käsiäni siin lämpösessä paskassa ja mietin, jaksanko hivenen aikaa taantua kehityksessä jopa anaalivaiheesee ja leikkii sil vähän aikaa.
No, ei mulloo kyl muutakaan tekemistä, kun lennättää läjiä ympäriinsä. Jihuu!
[I]Don´t take life too seriously. It´s only temporary.[/I]