Mä olen huomannut, että loggautuminen Cityyn korreloi huonon mies menestyksen kanssa. Tai siis, ei se alun alkaen ole huono – no kun sitä ei ole, pösilöt! – vaan samoja asioita tapahtuu hetikohta tänne tulon jälkeen. Jännä.
Yleensä kaikki menee hevon perciilleen ja suuntamerkit siihen ovat taas jo vahvasti esillä. Mut! Mullon eri lähestymistapa asioihin nykyään. Auttaakse? Mullehan se on yksi hailee wat so ever, mitä tapahtuu. No okei, jos vaan hengissä säilyy, solis hyvä. Siitäkään ei ole aina takeita. Tai joo, samahan se on säilyykö vaiko eikö, joskus se grande finale kuitenkin on edessä, eikä mua pelota. Jos vain seuraisi, tapahtuuko kaikki samassa kaavassa vaiko eikö. Toivottavasti not.
Mä oon ihan kyrpiintynyt Saturnukseen. Se on kyllä ihan kohta väistymässä jonnekin oikein kauas, tai ainakin suotuisiin asemiin, niin mullon vähän ehkä tsänssejäkin tässä. Se on kyllä yksi perkeleen riiviö, oikee kiusanhenki. Mut mä tiedän tyypin, ketä se alkaa seuraavaksi kiusimaan. Ai että mullon hauskaa! Ihan oikein sille, katselkoon peiliin joitakin vuosia ja hakatkoon päätä seinään, niin tietää miltä tuntuu. Been there, eikä taida lämpöä tippua kuten ei siltäkään mulle silloin, kun olis tarvinnut. Pyyhkiköön ite vaan.
Mut tollasta aaltoiluahan se on. Toiset itkee kun toiset nauraa. Jotkut ihmehyypiöt pystyy muka aina olemaan siin coolina välissä. No, kai se on niiden homma sitten, kuuluuko mulle.
Mä sain taas ihmisen itkemään, liikutuksesta tällä kertaa (yleensä ne itkee raivosta, kun mua ei saa karsinaan tai suitsiin tai jotain). On se ennenkin tapahtunut ja aika paljon samanlaisessa tilanteessa. Se on jännä tunne, kun huomaa ettei kaikki ole puupökkelöitä ja aivottomia kääpiöitä. Yleensä ne ihmiset on just niitä, keillä menee kaikkein huonoimmin. Joku fiksu vois kertoo mulle, mistä se ahaa -elämys kiitollisuuteen tulee. Tai ei tarvii, mä tiedän. Siksi mä perustankin joskus vielä kärsäkaupan, kiitollisena.
Nonni. Olipas taas fiksuja huomioita. Maailma kiittää 😀