Siivoominen on yks asia, mitä inhoon yli kaiken. Vaikka mä tiskaan sujuvasti ja mielellään, kaikki muu paikkoje puhtaanapitämime vituttaa. Eilen sekin oli pakko toteuttaa, kun ei enää itekään kestänyt tätä kämppää. Ja on tossa tulossa parikin ulkopuolista kohta ulko ovesta sisää, ni pitää nyt vähä olla kohtelias. Mut noi ikkunat…. Ei helvetti, mietin jo tossa viettäväni hetken päästä lomaviikkoa ikkunoita pesten, mut ei perkele hotsittais yhtää.
Muutenki mä inhoon kaikenlaista järjestelyy. Jos joskus on duunis vaikka vähän rennompaa ja hiljasempaa, ni innokkaammat menee järkkää ja putsaa jotain varastoo tai vastaavaa, käy kaappeja läpi heitellen paskatavaroita menemään ja silleen. Mulle tulee aina kauhee ahistuskohtaus päälle, ei voi osallistua. Keksin yleensä kyl jotain muuta tähdellisempääki tekemistä, josta on enemmän hyötyyki. Jos mä tykkäisin siivoilla ja järkkäillä, ni kai mä nyt sitten siivoisin ammatikseni perkele! Yäk.
Himassa mun ei tarvii järjestellä yhtään ylimäärästä, kun en haluu kiusata itteeni. Tavaroilla on paikat ja ne tavarat on niissä paikoissaan, eikä loju ympäriinsä. En kai mä nyt niin tyhmä oo, että ensin eläisin pellossa ja sitten kiroillen itkisin, kun joutuisin omia jälkiäni korjailemaan. Mitä järkee? Noilla villakoirilla ja muilla vastaavilla ei vaa oo tarpeeksi järjee pysytellä poissa mun tieltä. Ja toi on muute yksi asia kanssa, miksi mun kämpässä ei tule koskaan enää elämää yhtää urostakaa. Ei helvetti, kun ajatteleeki sitä sikailua, huh. Ja jos joskus ihmisii ärsyttää kaikenlaisen ylimääräsen tavaran karttumine, suosittelen muuttoa sellasen 5-7 vuoden välein. Pakatessa jos joutuu kertaakaan ihmettelee et mikä tää on/teenkö mä tällä mitään/koskakohan mä oon tätä viimeks käyttäny, se joutaa roskiin. Siitä vaan. No worries ja helpottaa elämää kummasti.
Jäin kelaa uudestaa sitä, et onko ulkoisella ja sisäisellä järjestyksen tarpeella jotai tekemistä keskenää. Kun siis jotkut voi oleskella vaikka minkälaisessa sekasorrossa ja ne vaa naureskelee, eikä huomaa mitää erikoista siinä. Mä oon aina ajatellu, et mä en pysty ulkosessa epäjärjestyksessä elämää, kun mä oon sisäisesti niin järjestyksetön. Mä en aina itekää pysy mukana näis ajatusjuoksuissa ja huomioissa, joita valkenee koko ajan. Liikkuuko noilla ulkoisen järjestyksettömyyden kannattajilla sitte vähemmän (mitää) korvien välis? Emmätiijä. Mulla itelläni on vaa sellane assosiaatio, et niillä on aika tiukat karsinat ja väylät tuolla pääkopassaan.
Tässä oo mitään mieltä, eikä asiaakaan tässä tarinassa. Kunhan laitoin. Mullon nyt monta viikkoa ollut ihmeellinen suhde kellon kanssa, että se näyttää aina samanlaisia numeroita, kun sitä katson. Niinku 10.10, 12.21, 22.33, 11.11 ja nii edellee. Siit kai pitäis olla ilone, et kellolla on kanssa ja sentää jokin järjestys. Missää muussa ei kai todellista järjestystä ookaan, kun ajassa.
[I]Inside all of us is a wild thing.[/I]