Hyvin on päässyt flow-tila käyntiin, jos mittarina käytetään puhelinta. Eilen illalla kaikenlaisen mielentilahaahuilun keskellä se pärähti soimaan. Ensimmäinen reaktio oli välinpitämätön katse puhelimen suuntaan ja meditatiivinen ajatus saada se hiljaiseksi ajatuksen voimilla. Se ei toljotuksesta hiljentynyt millään, joten liikahdin sohvalta sen verran, että sain kurotettuu pöydälle sen hiljentääkseni. Moon lomalla! Älä häiritse mua! Jos mulla on asijaa, soitan ite, jos sulla on, laita tekstari (vastaan ehkä, jos jaksan sen lukee)! Varsinkin, kun tietää asijana olevan sieltä päin liibalaabaa (koska nähdään? miten menee? mitä oot tehnyt? jne) Perkele, mä oo tehnyt mitään mainitsemisen arvoista ja onko sua nyt pakko solkenaan nähdä häh? Kai se jossain vaiheessa pitää soittaa takaisinpäin… Blah.
Mun pitäisi oikeesti ite soitella. Sukulaisille. Kun oon kerran lomalla, niin pitäisi niitä kai nähdä. No okei, broidin näen kyllä mielelläni, mut kun sille on turhaa soitella mistään suunnitelmista viikkokausia etukäteen – sanoo luultavasti, että ilmottele sitten, kun oot tulossa. Sen tuntien se voi olla vaikka tuntia ennen… Vähänkö me ollaan samanlaisia! Sekään ei voi sietää liiallista suunnitteluu näissä asioissa, pitäähän nyt spontaanille toiminnalle olla aina sija! Mutsi se on se, jolle välttelen soittoa… Se ei kai siitä edes pahastu, kun ei oo muutenkaan niin kauheen innokas ollu mua näkee. Mut sitte ei taas kyllä jaksais kuulla sitä narsistimaista nyyhkytystä, jos ei oo ottanu yhteyttä. Perkele!
Ja ihan oikeesti mä välttelen tässä sähköpostin kirjoittelua. Lukeekohan eräs sisäinen sankari tätä mun blogii? Mistä se osaa ehdotella kaikenlaista, kun viimeksi kerroin seurustelevani ja nyt en oo paljoo huudellu asiantilan muuttuneen… On se sinnikäs joo. Yritän tässä päättää, haluunko kiusata itseeni vai en. Toisaalta, onhan se liiallinen flowkin liikaa ja joskus olis kai hyvä jotain actioniakin kehitellä. Mmmm…. Kauheen vaikee päättää!! Jos keittäis lisää kahvia ja mietiskelisi koska on paras ilma lähtee biitsille.
