Nyt kun on tullu funtsittua taas kaikenlaista vähemmän hauskaa joitakin kuukausia tässä, ni aattelin vaihtaa moodia ja ottaa taas välillä löysin rantein.
Siivoominen on hirveen hauskaa puuhaa siksi, kun siinä voi funtsii kaikkee kivaa. Oon mä tän ennenki sanonu, joo. Nyt mä funtisin sitä, onko ihmisillä kovinkin laajasti tapana laskee asioita? Mä kun olen tunnettu siitä, et lasken kaikkea koko ajan. Rappusia ei voi vaikka kävellä ilman et laskee askelmat. Äsken istuissani parvekkeella huomasin (taas!) laskevani viereisen talon parvekkeita ja ikkunoita… Mitäs sitten, kun se laskeminen laajenee kaikkien muidenkin vähemmän tärkeiden pikkuasioiden huomaamiseen? Vaikka että jossain leffassa ärsyttää suunnattomasti jokin epäloogisuus – vaikkapa että takana olevan ravintolapöydän kattaus muuttuu toiseksi kesken scenen. Sillähän ei oo mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa, mut ärsyttää se silti! Tai että kaupassa huomaa ihmisillä olevan yllättävän paljon vihreitä vaatteita päällä. Tai…
Onko kellään muulla tapana kävellä suojatietä astuen vain valkoisiin palkkeihin, paitsi mulla ja mun kaverilla? On varmaankin, mutta aika harvalla on kai tapana huutaa joko mielessään (jos on yksin) tai ääneen samalla "Abbey Road!" kuin meillä 😀 Me ollaan muutenkin hassu parivaljakko. Tuli mieleeni kertoja, kun ollaan huvitettu itseämme tai siis toisiamme. Kerran mietiskeltiin lyhennyksiä tyyliin UKK, KGB, SAK jne niin pitkään, kuin mahdollista. Samaa ei saanu toista kertaa sanoa! Tai kun mietiskeltiin bändejä, joissa on jokin eläimiin liittyvä sana. Animals kävi hyvin, samoin Monkees, Whitesnake jne. Viimeksi mentiin niin pitkälle, että yritettiin keskustella laulujen sanoilla tai siis lauseilla ja sääntönä oli saada keskustelusta jollain lailla edes järkevä. Siin pitää kyllä olla kohtuullisen hyvä muisti biisien sanoista…
Joka tapauksessa meillä on ainakin ollut hauskaa, muilla ei välttämättä… Taino, riippuen tietenkin siitä, kuinka hyvin seuraa meitin ajatusjuoksuja. Yksi yhteinen kaveri tossa jokin aika sitten nauroi vedet silmissä meille, kun alettiin sille ääneen selventämään Tuulen Viemää -leffan (ja kirjan!) sanomaa. Jätkät ei ollu ymmärtänyt halaistua asiaa siitä, että oikeesti puhuttiin paljon suuremmista asioista, kuin mitä ulkoapäin näyttää! Joo, shown saa mistä tahansa aikaiseksi, jos on tällainen suulas apina, kuin minä. Harvassa on olleet kerrat, ettenkö olis saanu jengiä nauramaan kippurassa, jos vaan haluan. Mielikuvitus!
Mä jätän tän tähän nyt lepäämään…