Mä jäin miettimään tarkemmin tota juttua. Kun tajusin, että tämä kuvio on toistunut jo kohta 3 vuotta (ellei enemmänkin?). Aina uudelleen ja uudelleen, pelinappulat vaan vaihtuvat – paitsi minä. Minäkö tässä olen keskipiste, vai noi muut mun kautta?
Tapahtumissa on ollut aina sama kaava: Joku haluaa jotain ja minä satun olemaan just siinä hollilla silloin. Yritän kovasti ymmärtää ihmistä ja auttaa dilemmassa, josta seuraa se, että musta tuleekin se keskipiste tapahtumaan, joka ei edes pohjimmiltaan liity minuun millään lailla. Kun se vastapuoli ei oikeasti tiedä, mitä se haluaa. (Minä se ei joka tapauksessa ole, haha!) Tarjoan ajatuksia ja toimintatapoja ratkaista ongelma, mutta se ei kelpaa. Viisvuotiaan tasolla aletaan huutamaan “Mutkun mä haluun!” Halua vaan, ihan rauhassa. Mullon sulle kuitenkin uutisia: elämä ei ole reilua ja sä saat ainoastaan sen minkä ansaitsetkin. Jos et sä saa mitä “haluat”, tuleeko mieleen et kohde saattaapi olla väärä tai polku menee oikeasti vikaan?
Ei. Ne näennäisesti myöntyy asiaan, no okei sitten. Ei mee kauaa, kun alkaa sama juttu uudelleen. Ei oo mun syy, et joillakin kestää kauan sisäistää asioita! Edelleen ja nyt ponnekkaammin väännän rautalangasta, hyvin perustellen asioita. Nätisti, sanottaisiko niin. Mutta tässä vaiheessa on taannuttu jo kolmevuotiaan uhmaikäisen tasolle ja heittäydytään maahan kiukuttelemaan asioista. Halleluja, olemme saavuttaneet kulminaatiopisteen! Mä hermostun (sitä ei tapahdu hirveen helpolla, btw) ja sanon hyvin napakasti, äärimmäisen yksinkertaisesti ja ehdottomasti, että nyt riitti toi vinkuminen! (Joskus olen tännekin laittanut muuten, ettei mua kannata hermostuttaa: kenelläkään ei ole kivaa sen jälkeen, mulla on ruoskaakin terävämpi kieli silloin).
Ai kauheeta. Ne vetäytyy loukkaantuneena ja haukkuu mut kusipääksi. Oikeassahan ne siinä onkin, en mä sitä kiellä, paska mikä paska. Pointti onkin se, et näköjään jonkun pitää sanoa tarpeeksi napakasti, ennenkö ne kaksi aivosolua jossain kohtaa! 😀 Noh, menee joku puol vuotta-vuosi ja poikkeuksetta tulee ilmoitus et sä olit muuten oikeassa… Joko ne on snaijanneet pointin tai on tapahtunut jotain, jota ei olisi tapahtunut, jos hommat olis menneet niin kuin ne “halusivat”.
Okei. Mitäköhän tässä sitten pitäisi tehdä, jotta saisi tuon kierteen loppumaan? Tai pitäisikö jättää tekemättä loputkin? Mä olen tota itse asiassa funtsinut jo puolisen vuotta ainakin ja alan oikeesti kallistumaan jälkimmäisen puolelle. Jättää tekemättä. Lojaalisuus on siellä roskissa ja pysyykin.
