Aivan järjetön (<- haha, tahallaan valittu sana) taikuus on nyt liikenteessä, lieneekö kukaan muu huomannut sitä? Jossain vaiheessa toivotinkin jo toisaalla hyvää uutta vuotta perusteluineen, mutta en minä ymmärtänyt itsekään, kuinka totta se on. Kohta mikään vanha ei päde ja uudelle on annettava tilaa vaikka väkisin.
Kysymys onkin [I]mihin keskittää huomionsa[/I].
No joka tapauksessa toista asiaa tehdessäni törmäsin eilen blogi luonnokseeni viime kesältä. Olin unohtanut koko jutun jo kokonaan ja jäin hämmmästyneenä tuijottamaan sitä. WTF? Meneekö mulla tosiaan näin kauan + kaikenlaisia "itsestäni riippumattomia" tapahtumia, jotta tiedän, mikä on väistämätöntä? Ei helvetti että on ihminen yksinkertainen!
Näin tuo ajatuskyhäelmäni reilun vuoden takaa meni:
***
Mietiskelin tuossa joidenkin keskustelujen innoittamana sitä, miksi aktiivisuutta pidetään yleisesti paljon tavoiteltavampana ja mielekkäämpänä toimintatapana kuin passiivisuutta. Tietenkin riippuu asiasta, kumpi lähestymistapa on tehokkaampi ja järkevämpi (esim. tuleen ei kannata jäädä makaamaan?), mutta noin yleensä ottaen tulevaisuuden ohjailua ajatellen passiivisuutta mielestäni aliarvostetaan.
Ajatus lähti oikeastaan intuitiosta, kiersi vapaan tahdon käsitteen kautta motivaatioihin. Tutustuin joihinkin hyvin jänniin tutkimuksiin alitajuisista reaktioista tai oikeammin siitä, että valinta olisi jo tehty n. 10 sekuntia ennen, kuin itse tietoinen reaktio seuraa. Kun mun mielestäni sattumia ei ole, miksi ei voisi ihan yhtä hyvin sanoa, että tekemättä/sanomatta/reagoimatta/jotain muuta jättäminen (passiivisuus) ei olisi yhtä fiksua ja itse asiassa taloudellisempi ja hedelmällisempi toimintatapa, kuin aktiivisuus? Mitäpä jos on passiivinen tietäen intuitiivisesti sen vaikuttavan halutulla tavalla tai jopa voimakkaammin asioiden toteutumiseen kuin aktiivisuudenkin? Itse asiassa passiivisuudella saa etulyöntiaseman: Ympäristön vaikutukset minimoidaan, vaikeaahan minkään ulkopuolisen on vaikuttaa sellaiseen mitä ei tapahdu! Täten todennäköisyys toivotun (tai oletetun, olevan) asian toteutumiseen kohoaa huomattavasti, kun vaikuttajia ja manipulaattoria “väärään” suuntaan ei ole.
Oikeastaan joitakin aikoja sitten tapahtunut juttu liittyy varmaankin tähän. Kun me mietiskeltiin kaverin kanssa, että mentäisiin keskenämme naimisiin. Kysymys “Miksi?” olisi siinä kohtaa irrelevantti, oikea kysymys olisi “Miksi ei?” 😀 Tosissaanhan me ei tietenkään oltu (no, ehkä sellaisen 0,5% verran), mutta hirvittävän mielenkiintoinen keskustelu saatiin kyllä tuosta aikaan! Loppukaneettina ajateltiin, että olisi hyvin kätevää meille molemmille, että pääsisi sekä ympäristön että (mahdollisesti?) omasta painostuksesta elää tuota ihmeellisellä tavalla ihannoitua SSS -elämäntapaa (eli seukata, sekstata ja sitoutua). Hyvin helppoa olisi moneen asiaan heittäytyä passiiviseksi ja jättää tekemättä, kun olisi naimisissa. Passiivisuus olisi siten verhottu näennäisesti aktiiviin tekoon! Buahhah, me ollaan neroja! No, ainakin teoriassa…. asiaahan ei ole tarkoitus käytännössä testata. Kaikenlaista sitä tuleekin heiteltyä ilmaan.
No anyway, olen huomannut jo joitakin vuosia jatkuneena toimintatapana, että oma passiivisuuteni on aktiivista ja siten valinta. Jäin vain miettimään, onko ympäristön kontrolloinnin minimointi liiallistakin jo. [B]Kuinka paljosta pitää luopua, jotta voisi olla vapaa?[/B]
****
Wau. Lisäisin tuohon, että [B]paljosta[/B] pitää todellakin luopua, että näkee sen metsän puilta. Mitään ei ole kuitenkaan menetetty! Aktiivi tilanne sanoo: ota tai jätä. Jätän tietenkin, mut arvaa mitä? Saan paljon enemmän! Ja jottei menisi tylsäksi, tätä kirjoittaessa pläjähti ratiosta soimaan the kappale (niin tietenkin). Koskaan ei ole ollut lempparini, enkä ole edes kunnolla kuunnellut, mutta…. wow, noin niinqu suurella skaalalla.
On tämä vaan hienoa. Seize the day.
EDIT:
Tämän blogikirjoituksen innoittajana on toiminut Mr J. Ihan vaan siksi, koska hän on työskennellyt joskus tehtaalla kelaamassa. Tunsin heti häntä kohtaan sielujen sympatiaa, koskapa ystäväni ovat antaneet minulle joskus synttärilahjaksi automaattikelan. Minä en kalasta. Mutta kuulemma "kelaan liian paljon". Mikä sielujen yhteensovitus! 😀 Hän ainakin ymmärsi kuivan heittoni "Kelaa vähän!" ihan oikein… Joo.