Ajatusjuoksuilu pongautti eilen illalla (no hitto, yötä se jo oli!) mielikuvan biisistä. Mitään hajua ei ollut esittäjästä, saati nimestä, melodiakin oli hakusessa. Mut mä löysin sen biisin kautta rantain, yhden toisen kappaleen nimen takia (jota en ollut koskaan ennen kuullut edes). Pah, normisettii, noinhan se ajatus aina kulkee…
Tänään mä tajusin, miksi se tuli mieleeni. Huomasin, että kevät taitaa olla ihan nurkan takana. Ainakin päätellen yhteydenotoista. Urokset on heräämässä henkiin, joo. Torppasin suorilta käsin kutsun tulla iltaa istumaan ja tänään hämmästyin sähköpostista, joka yllättäen tavoitti mut. Yllättäen siksi, kun mä luulin et asia olis loppuun käsitelty. No, mä olinkin sen käsitellyt, kaikki ei näköjään oo… Ihmeellisiä roikkujia sitä maailmasta löytyykin. Luulis mun kohtuullisen vihamielisestä, ehdottomasta ja muutenkin vittumaisesta tekstistä voinevan päätellä, ettei mulloo enää mitää asiaa. Kai se on kiva sitte kokeilla kepillä jäätä. Buah, jäätä 😀
Joka tapauksessa biisi toi mieleen kesän 15 vuotta sitte. Ihan kiva kesä se olikin. Jäänteitä siitä hoidellaan aika pitkään vielä, mut se ei oo pointti. Pointti on fiilis, tietty. Josta tuli mieleeni se, että täytyykö mun mainita tolle (nyt, joskus?) että olen lähdössä 8-10v päästä haaremiin kuningattareksi? Miksi pitäis… Ei mulloo tapana muutoinkaan asioistani kauheesti muille huudella, eiköhän jokaisella oo kuitenkin oma elämä, vaikka kuinka haluaisi symbioosissa elellä. Haaremissa ei voine ainakaan kauheessa symbioosissa kahden elellä, siksi se taitaa sopiiki mulle ihan hyvin. Ja oikeesti, jos olis tarjottu tavallisen jalkavaimon paikkaa, olisin saattanut jättää koko jutun väliin, mut kun mä kerran olen kuulemma ehdoton kuningatar (tossa asiassa), ni menköön sitte.
Voihan se olla, ettei oo edes hengissä tollon enää 😉 Joka tapauksessa, [I] Anyone could see the road that they walk on is paved in gold. [/I]