Sellanen kunnon keskustelu on vähän kun pelais tennistä. Tärkeetä on saada syötettyä pallo vastapelaajalle sääntöjen rajaamissa puitteissa mahdollisimman taitavasti. Rajojen yli ei kannata mennä, kun heti menettää pinnoja, yllätyksii voi yrittää vaikka nousemalla välillä verkolle tai lisäämällä vaikeita kierteitä palloon. Ässää voi tietty aina yrittää, mut jos siinä on liian taitava, voi huomata kohta keskustelevansa yksin.
Yhtä tärkeetä on saada pelivastustaja, joka on vähintään samalla tasolla ja mieltymyksistä riippuen ehkä pikkasen ylikin, jos siis haluaa kehittyy ja oppia jotain uuttakin. Mut auta armias, jos vastapuoli pelaakin eri peliä ja huiskii pesismailalla. Parhaassa tapauksessa se on rampakin. Ja vailla toista kättä. Ja silti yrittää kauheesti pelaa tennistä. Eihän siitä tuu yhtään mitään!
Mulla oli äsken ihan sellanen tunne, että keskustelen pesiksen pelaajan kanssa, vaikka luulin pelaavani tennistä. Mun pitäis nyt sitte päättää, että vaihdanko lajii ja alan mättää pesismailalla laittomii (tai mieluummin päähän) vai saanko raivareita John McEnroen tyyliin tenniskentällä, kun peli ei oikein kulje niinku haluaisin.
Oikeesti alko sellanen hedari taas, että kohta vintti varmaan pimenee. Mikään ei oo turhauttavampaa kuin palautella palloa idiootille.
Sori vaan.