Uus elämä alkaa taas ainaki sellasella puolella väestöstä. About. Kerkesin pariksi päiväksi kääntymään duunissa ja huomasin, et ennen jouluu ollu raivoomine oli laantunu hymistelyks. Niinku aina ennenki. Kukaan ei viitti valittaa nyt just mistään vaan miettii, miten parin päivän päästä pystyis taas olemaa parempi ihmine jossai. No onhan se ihan hyvä, et sentää kerran vuodessa herätään, kunnes kaikki taas unohtuu.
Mä en jaksa ottaa tosta uudesta vuodestakaan mitää pulttia, oon kevään lapsi. Mulle tulee ne ihmeelliset harha-aistimukset uuden alottelemisesta vasta keväällä, kun lumet alkaa sulaa. Hirveen vaikee pitää itteensä kasassa, olotila on kohtuullisen maanine. Mut en mä oo viel ainakaa onnistunu mitenkää huonosti valitsee edes maanisimmassa vaiheessani. Just yx päivä mietin, et ainaki on hauskaa ollu noitten päähänpistojen kanssa, sillon kun ei oo mitään rajaa. Ainakin mulla on ollu hauskaa, muut saattais olla vähä eri mieltä asioista…. Joitaki juttuja on jääny pysyväksi, mut suurin osa on ollu sellasta buustausta. Jotain piristystä hei! tyyliin. Jos mä nyt oon jättäny sanomatta, ettei tää oo mun loppuelämän tavote, niin vikahan on ollu vaan mussa, kun vastapuoli on niinqu vähän… loukkaantunu. Ne loppuelämän tavotteet päätetään sitte syksyisin, kun meno on rauhottunu eikä pimeys vielä vallitse… 😉
No mut mitä sitte. Jokaine nyt voi kohallaan ihan omasta vapaasta valinnastaa päättää sen hetken, kun jotai uutta pitäis olla, jotai vanhaa pitäis loppuu tai muuten vaan saada aikaseksi. Ei kuulu mulle, jos se jotenki liittyy yhteen tiettyyn päivämäärään suunnilleen koko maapallolle. Pitäis jaksaa vaan ymmärtää.
Ja ymmärränhän mä, vaikken ookaan samaa mieltä asiasta. Wat evö! 😀