Mullon joskus muullonkin.. tai no oikeestaan aina, ollu ihmeellisiä värikausia. Vaatteet ja kaikki pitää olla määrätyn värisiä. Ollaan menty jo ainakin mustan ja valkosen ja punasen ja sinisen kauden ohi. Silti mä järkytyin simona, kun huomasin funtsaavani uutta vihreetä mattoa. Ja vihreetä suihkuverhoo. Ja vihreetä pöytäliinaa. Siin vaiheessa, kun kattelin noita verhoja sillä silmällä, et jotain pitäis niille tehdä, piti iha herättää ittensä unesta. WTF? VIHREE?? Ei jumalauta. Ainut väri, jota en oo voinu oikeestaan koskaan sietää muualla kuin ruohossa ja lehdissä ja silleen. En varsinkaan vaatteissa tai sisustuksessa, hyi helvetti!
Ni vihree. Vihree kaikista maailman väreistä. Mikä hitto mua vaivaa? Yritin mä tuolt bongata, mitä ihmeellistä vihreessä nyt sitte olis, mut siinä vaiheessa kun löysin karmeita kuvauksia vakavista sairauksista, jos vihree on liian blokattu ollu, ni lopetin. Kaikkihan sen tietää, etten mä kovin kauaa elä, mut ei mun tarvii silti sillä eeltäkäsin yhtää sen enempää herkutella.
Rafael on kuitenkin hyvä nimi ja tänää on Rafun päiväki. Jos mä kuitenkin sytyttäisin kynttelin tällä kertaa tohon vihreeseen lasiin, ei siit voi haittaakaa olla….
Jengi on päässy mut yllättämää niin positiivisesti, kun negatiivisestiki tänää. Siin ei oo normisti mitää ihmeellistä, paitsi se, ettei mua kukaan yleensä yllätä. Mä oon tainnu olla liian kiinni tossa vihreessä, etten oo huomannu ajatella paria asiaa. Sitä, et jotkut saattaa olla vielä pahemmin kaheleita, kuin mä. Mikäköhän niitten lempiväri mahtais olla?