Mä aattelin nyt sitte viettää maailman viimeistä iltaa hyvin tehokkaasti löhöömällä ja lueskelemalla kaikkee ala-arvoista varsinkin hyvin ala-arvosilta saiteilta. Telkkariihan mä en oo joihinki kuukausiin enää kattonu, mut tää netin hapate voittaa kyl sen shaissen 6-0, ni mulla on ihan hyvä omatunto siitä.
Mietiskelin tossa, et onko joku jengi oikeesti ihan kauhussaan huomisesta, muuallaki kun Venäjällä? Kelaako nyt jengi kaikkee pahaa tekemisiänsä ja yrittää jotenki lupailla jollekin ("korkeemmalle voimalle"?) parantaa tapansa, jos se loppu ei tuukaan. Vähän niinku ihmisen on tapana tehdä tiukassa paikassa ja sitte unohtaa koko juttu samantien ja jatkaa samaa sontaa kun aikasemminki. Inspiroiva linkki vois olla vaikka tää: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288514103799.html Mä niin tykkään tosta venyvästä moraalista!
Mut enivei, jos ne ihmiset nyt onki sitte ihan kauhuissaan. Miltäköhän se tuntuu, en enää muista, kun ei oo pelko kuulunu elämään enää joihinki vuosiin, kuolemanpelko ei vuosikymmeniin. Onx se pelokas olo samankaltanen ku ihan toivoton? Ja pitääkö toivoo aina olla, et jaksaa aamulla nousta ees sängystä? Mitäs jos ei oo toivoo, mut nousee vaan tavan vuoksi ja kun ei jaksa jäädä makoilemaankaan? Millon tulee se viimeinen piste ja raja, ettei enää viittikään?
En tiijä, eikä tarvii tietääkään. Mä joskus kuvittelen ihmisii muurahaisina duunaamassa tuolla juttujaan. Kai se näyttää idioottitouhulta ulkopuolisesta, jos ei oo itte muurahainen, mut hyvin ilmeisesti siin on ainakin olevinaa jotai järkee. Uskovaiset käyttää tota pelottelusysteemiä hyvin menestyksekkäästi hyväkseen, pelottelee ja tarjoo sitte toivon siihen pelastukseksi. Samaa touhuu on kyl useessa muussaki asiassa, siit kai on tullu vaan tapa, mitä kukaan ei kyseenalasta.
Se mua vaan ärsyttää, ettei kukaan oo kertonu (vai onko?) sitä tarkkaa kellonaikaa, jolloin kolmen päivän pimeys nyt sitte tulee. Suuri astrologinen kuvio tarkentuu 11.11 UT ja talvipäivän seisaus Suomessa tarkalleen 13.12. eli minuutin heitolla. Kai siin sitte yhen jälkeen iltapäivällä voi hetkeksi pysähtyy ja kattoo jatkaaks maailma pyörimistää eli ei.
Wat evö. Olipas taas oikeen rimanalitus tääki merkintä, mut hei! pitää antaa palaa, viel kun kerkee! 😀