Viime kertaisen merkinnän interaktioiden funtsaus on jatkunu. Joo, ihan oikeesti. Moon tällanen, et saatan johonki asijaan jumittuu. Ainaki niin kauaks aikaa, et oon saanu sen selkeytettyy tuulisessa kopassani – ko sehän on suoraan nii, et yhestä (tai kahesta) pienestä asiasta kasvaa hirveen iso puro, kun kaikkee muuta asijaan liittyvää tulee mieleen.
Enivei. Mähän oon ihan hiton vanhanaikaine ihmine (tahallani) ja se heijastuu noihin kanssakäymisiinki. Ei voi sanoo, et meikä olis joku uuh ihana some-muija, ei todellakaan! FB profiili ainoastaa löytyy, ja sekin sen takia, et kerään sen kautta informaatioo. Vaikka mistä. Ja tietenki auon suutani esmes politiikkaan liittyvillä sivustoilla… öh. Ja onhan se kiva, et lempibändini ukkojen tai Jorma Vuoksenmaan kanssa voin sillon tällön jutskata (<- liittyy tietty hevosiin ja pelaamiseen, mut siihe ei kannata varmaan tässä mennä, räjähtää muute käsiin koko tää lässytys). Kavereita ei oo siis somessa, kun niitä en siellä tarvii.
Ni sitte mun pääasialline viestintäväline on puhelin (tai joissain tapauksissa sähköposti). Tossa edellä kun merkkipäivän johosta siis puhelin paukutteli tekstarii ja puheluu ihan tarpeeks, aattelin tota asiaa taas. Mullon ennenki tullu pultteja, et käyn luurin numerot läpi ja karsin sielt "turhia" numeroita roskiksee. Ajattelin taas tehdä sen tossa, kun jäin funaa, mikä on turha numero?
Mullei oo tapana vastata numeroihin, joita en tunne. Ja toisaalta taas tapana vastata [b]aina[/b], kun joku tärkeä ihmine soittaa. Mille välille mä sijotan ne, jotka ilmottelee itestään ehkä kerran-kaksi vuoteen tai kolmeen (viiteen) vuoteen? Ne numerot roikkuu luurissa, vaikkei niillä tee mitään. Vai tekeekö? Mitä sitte, jos mä hävitän jonkun numeron ja sitte se soittaa ihan asijaksee.. mä en vastaa. Ne ei välttis laita edes tekstarii, varsinki jos kysymyksessä on "Mitä kuuluu?" -tyyppine tai muu sellane juttu (joka saattais kuitenki olla ihan hedelmälline kontakti tai silta siihen [b]oikeeseen asijaan[/b]). Mua harmittais, ihan oikeesti.
Siitä tuli mieleeni yx kontakti jo joitaki vuosia sitte. Mä olin edeltäen vaihtanu puhelinnumeroo (piti päästä yhdestä urposta eroon, se ei muute uskonu, perkele!), enkä sitte just näille väliinputoojille kaikille edes uutta numerooni laittanut. Yx päivä duunissa tupakkatauolla tuli mieleeni "Mitäköhän hra X:lle kuuluu?" ja laitoin tekstarin menemään. Se vastasi hämmästyneenä, et mä laitoin sulle pari pvää sitte viestiä, sun vanhaan numeroon… Sen hämmästys synty siis siitä, et luuli mun vastaavan siihen omaan yhteydenottoonsa, jota en ollu koskaan edes saanut tietty. Mist sä osasit ottaa yhteyttä, jos et tienny? Niin. Teletappipäänä on kiva olla! 😀
Ei oo iso murhe tosiaan. Mä en oo todellakaa vielä päättäny, mitä väliinputoajat joutuu kokemaa. Siellä oli muute hämmästyttävän paljon – ööh, miten sen nyt nätisti sanois – tyyppejä, jotka saattaisivat olla tarpeen silloin, kun tekee mieli seuraa tai. Puhelin voi soida tyyliin "Lähdetkö radalle tänään – vai mennäänkö suoraan meille/teille?" Vastaako siihen puheluun sitte ratkaisee tietysti fiilis ja soittaja… 😛 Tietty löytyy myös muita, varsinki sellasii, et mä tiedän niiden ottavan yhteyttä vain silloin, kun oikeasti on avun tarve…
Pah, en tiijä. Joko rankkaan rankalla kädellä numeroita pois (se tarkottaa oikeesti siis sitä, ettei mulla ole ao ihmiselle enää asijaa olkoon tilanne mikä tahansa) tai sitte annan niiden olla. Eihän ne mua oikeestaan tossa puhelimessa häiritse… ainakaa paljoo. Eikä mulla harmikseni Jorman numeroa edes oo… vielä? Buahhah! 😀
(Note to self: Kylläpäs oli taas pläjäytys aiheesta [I] Ihmissuhteiden tärkeys ja mitä ne merkitsevät minulle[/I]. Eihän tästä ota taas selvää muut kuin minä. Sä osaat! Hah.)