Kilpailukykyvalhe – Talouspoliittista sadomasokismia

[i]"……………………………………" – [b]Juha Sipilä[/b], pääministeri[/i] Kun viikko alkaa työministerin tunnustustunnilla, jossa ministeri tunnustaa takin kääntyneen, tietää että on tulossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kansa on raivoissaan ja syystä. Hallitus on kääntynyt pienituloisten ja duunarien pussille pakkolain keinoin. Ammattiliittojen keskusjärjestöt ovat kutsuneet jäsenensä Stop -palkansaajien mielenilmaukseen tulevana perjantaina. Suomi seisoo vastustaakseen leikkauksia ja pakkolakeja. Hallitus oikeuttaa poikkeuksellisen rankat toimenpiteensä kilpailukykyongelmalla. Argumentti kuuluu yksinkertaisuudessaan: ei pärjätä ja jotain tarttis tehdä. Koska emme voi euron vuoksi devalvoida valuuttaa, on pakko tehdä ns. sisäinen devalvaatio eli käytännössä laskea työntekijäkustannuksia palkkamaltilla sekä sunnuntailisiä, pyhäpäiviä ja sairaspäiviä leikkaamalla. Todellisuudessa Suomen hintakilpailukyky on Eurostatin tilastojen mukaan verrokkimaita Saksaa ja Ruotsia parempi. Vaikka kilpailukyky on laskenut 2000-luvulla, on se silti kilpailijoiden tasoa korkeampi. Lisäksi Suomen vienti ns. vetää eli on noin 1,4 miljardia ylijäämäistä. Se ei ole valtavasti, mutta plussan puolella kuitenkin. Jopa [b]Sixten Korkman[/b] kritisoi hallitusta rajuista leikkaustoimista ja katsoi, että palkkamaltti riittäisi. Hallitus on nimittäin leikkaamassa, vaikkei tarvitsisi. Miksikäs ei? Päästäänhän samalla ikävästä ay-liikkeestä. Katsokaas, Suomella ei ole kilpailukykyongelmaa. Suomen ongelma on oikeistohallitus, joka tekee oikeistolaista talouspolitiikkaa ankeassa taloussuhdanteessa. Ei porvaria kiinnosta duunarit tai köyhät vaan optiot ja matalat työntekijäkustannukset. Oikeistohallituksen näkökulmasta palkka-ale auttaa automaattisesti kaikkia, vaikka se hyödyttääkin vain osingonsaajia. Talkoissa ei ole mitään vikaa, mutta hallituksen esitykset eivät ole talkoot vaan ryöstö – jättimäinen yli kolmen miljardin euron tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille. Vastalahjaksi rikkaat osallistuvat, jos jaksavat, maksavat vähän enemmän veneveroa ja maksavat veroja 60 miljoonaa. Pääomaverotuksesta ja veroparatiiseista ei edes puhuta. Paitsi otsikoissa, joissa hallituksen ministerit itse komeilevat. Suomi ei ole yritys ja siksi leikkaamalla palkkoja leikataan myös kysyntää. Se sattuu duunariin, mutta myös pieniin yrityksiin, jotka elävät kotimaisen kysynnän varassa. Jos hallitus tähtää kilpailukyvyssä lamaa edeltäviin lukuihin, se asettaa tietoisesti epärealistisen tavoitteen, jonka seurauksena loputkin etuudet leikataan, kokonaiskysyntä romahtaa ja työttömyys pahenee entisestään. Siitä ei hyödy kukaan. Suomen ongelma on taloussuhdanne ei palkat. Tuottavuusloikka on hallituksen mittarein jo otettu, mutta siitä ei voi kiittää hallituksen politiikkaa. Nyt tarvitsisimme sekä suunnanmuutoksen että kokonaiskysyntäloikan, mutta ennen kaikkea työllistävää politiikkaa. Hallituksen esittämä pakottava lainsäädäntö on Eteläranta kympin käsikirjoittama suora hyökkäys suomalaista sopimusyhteiskuntaa ja järjestäytynyttä työväenliikettä vastaan. Työmarkkinaosapuolet kun sopivat osin etuuksin, joihin hallitus nyt yrittää puuttua. Paradoksaalista kyllä, se näin toimiessaan rajoittaa sopimista ja lisää sääntelyä toisin kuin hallitusohjelmassa lupaa. Vastaavia pakkolakeja on pantu toimeen muun muassa Kreikassa ja Espanjassa troikan sanelemana, mutta me teemme sen vapaaehtoisesti itse. On talouspoliittista masokismia leikata keskellä kysyntä- ja investointilamaa ja suoranaista sadismia kohdistaa se kaikista köyhimpiin ja tavallisiin palkansaajiin. Tiedot eivät ole salaisia vaan kaikkien poliitikkojen saatavilla. Niin [b]Stubbin[/b], [b]Soinin[/b] kuin [b]Sipilän[/b]. Leikkauspäätökset eivät ole pakollisia. Ne ovat arvovalinta. #stop