Ajolähtö
Mies oli korsulla rauhoittumassa. Juhlinnan tuoksinassa oli tullut hänelle aiemmin tuntemattoman kompiksen kanssa pientä kähinää ja tapansa mukaisesti hän hoiti tilanteen edukseen rivakasti ja väkivaltaisesti. Hän poistui paikalta vannottaen ettei kissalanpoikia kutsuttaisi.
Miehellä oli karmiva tunne ettei hänen pyyntöään otettaisi vakavasti, vainoharhaisen varmuudella hän tiesi että pian tulisi lähtö, hän valmistautui. Ulkovaatteet päälle, tupakat, rahat, viinaa.
Hän oli jo poistumassa kun yllättäen kuuli kolinaa käytävässä. Hän syöksyi kurkistamaan postiluukusta, raottaen sisempää luukkua avautui pieni rako josta saattoi kurkistaa käytävään niin ettei toisella puolella huomattaisi.
Kissalanpojat!
Epätoivon partaalla hän yritti miettiä ulospääsyä kolmannenkerroksen asunnostaan. Ei parveketta, pienet tuuletus ikkunat, liian pienet?
Pentuna hän oli mahtunut tuollaisesta irrottamalla ulomman ikkunan. Hän kävi toimeen rivakasti, aikaa ei ollut. Ikkuna irti ja survomaan itseään aukosta ulkopuolelle. Hän mahtui! Hän alkoi hivuttautua talon päätyyn jossa syöksytorvi sijaitsi, jalat ikkuna laudalla, käsillään ikkunan yläreunasta pitäen hän eteni kuin egyptiläinen. Ikkunoiden välit hidastivat hiukan koska niissä piti irrottaa raaja kerrallaan otteesta onneksi ikkuna rivi oli tiheä, pitkiä välejä ei ollut. Kovasta humalatilastaan huolimatta mies pääsi syöksytorvelle, siellä hänen täytyi riskillä laskea kätensä irti ikkunan yläreunasta ja ikäänkuin hypätä syöksytorveen kiinni. Tässä kohden hänen arviointi kykynsä petti, hän ei saanutkaan syöksytorvesta pitävää otetta vaan hän alkoi tippua kiihtyvällä vauhdilla. Ensimmäinen syöksytorven kannake löi hänen kätensä irti ja loppumatka oli vapaa pudotusta. Vaistomaisesti hän keräsi itsensä vastaanottamaan alastulon, jalat hieman koukkun, kädet rinnalle ristin, lihakset jäykkänä, kaatuminen kyljelleen!
Ohikulkija oli seurannut seinäkiipeilyä huvittuneena ja syöksyi paikalle kysymään oliko kaikki hyvin?
Mies nousi, katseli ympärilleen vauhkona ja sanoi ohikulkijalle. -Ei hätää, jatka vain matkaasi. Samalla sännäten juoksuun.
Hän toivoi että kissalanpojat odottelisivat hänen ovellaan talonmiestä eivätkä tietäisi hänen paostaan mitään kunnes hän kuuli huudon. -Tuolla se menee! Joku vitun pässi oli ilmoittanut niille. Adrenaliini virtasi suoniin ja jälleen hän sai hullun voimat, nopeammin, nopeammin! Hän syöksyi yli aitojen, kahlasi tonttien poikki lumihangessa, nopeammin, nopeammin, hän kuuli korvissaan kuinka verikoirat olivat kintereillä.
Lopulta adrenaliinin määrästä huolimatta hänen fysiikkansa petti, Ei pysty, liikaa happoja ;)se tuumasi ja lopetti toimimasta. Hän jäi erään aidan taakse huomattuaan että hänet oli motitettu.
-Tule kädet ylhäällä tielle! käy maahan makaamaan! kädet niskan taakse! komentoja antoi mies konstaapeli joka oli myös sangen hengästynyt. Konstaapeli osoitti häntä aseellaan joten vaihtoehtoja ei ollut enää.
Vankeus
Tyyneys valtasi hänet heti hänen jäätyään kiinni. Se on loppu. ei tarvitse enää pelätä. Kaikki on helppoa toimii vain ohjeiden mukaan, juttelee rennosti, ei elämöi, systeemi pitää huolta, pistää aivot narikkaan.
Koko yön putkassa hänen päässään pyöri ajatus. -minä elän, se on pää asia!
Seuraavana päivänä mies sai virallisen tiedon vangitsemisestaan, siirron ’paremmalle puolelle’ pidätysselliin, lukemista ja tupakkaa, no hätä!
Arki saapui, siirto, käräjät, siirto, käräjät, vapaus!
Mies kiirehti korsulleen. Korsu oli liiallisen juhlimisen seurauksena kuin pommin jäljiltä. Hän pakotti itsensä toimimaan, paikoillaan ei voinut olla. Liiku, toimi! Lopulta hän pysähtyi, romahti, itku tuli syvältä sisältä ja hän tunsi kuinka hänen sisällään olevat seinät puristivat hänen tajuntaansa aina vain pienempään selliin. Hän tajusi olevansa itsensä vanki! Se ei lopu koskaan! tulvi hänen tajuntaansa, hän halusi juosta pakoon mutta ei pystynyt. Pelko! Hän halusi takaisin poliisien huostaan.