Poikkeus sääntöön

  • late_k

Maailma on täynnä kieliä. Suurimpia puhuu monta miljardia, pienimpiä vain muutamia kymmeniä. Jokaiselle on omat kielioppisäännöt, joiden avulla kieltä opetetaan koulussa tai kielikursseilla. Samalla opetetaan, ettei sääntöjä ilman poikkeuksia. On joku mikä ei ole kielioppisääntöjen mukainen. Se voidaan selittää vierasperäisellä lainauksella, mutta ei aina. Ne eivät selity millään, ne vain pitää opetella. Tulee ensimmäisenä mieleen englannin säännöttömien verbien lista. Suomen kielessä ei ole mitään vastaavaa, vaikka moni ulkomaalainen pitää tätä yhtenä vaikeimmista.

Valtiolla on säännöt. Miten maassa saa elää ja millä edellytyksellä maassa saa oleskella. Poikkeuksia löytyy niistäkin. Joskus lakiin on kirjattu, milloin tunnusmerkistön mukaista tekoa ei voida pitää lain vastaisena, mutta ei aina. Pitää vain itse miettiä, onko siinä mitään järkeä. Jos tönäiset vahingossa toista ihmistä ruuhkaisessa bussissa, se voidaan tulkita lieväksi pahoinpitelyksi. Mikäli tönitty lukeutuu vähemmistöön, se on viharikos. Vaikka jollakulla sattuisi olemaan vähän huonompi päivä ja tönityksi tuleminen johdattaa poliisin puheille, asia tuskin menee eteenpäin. Sellaista viikonloppua ei Suomi näe, ettei mies saisi baarissa turpaan ja nainen tulisi raiskatuksi. Sellaiset rikokset pitäisi selvittää, mutta uhrilla ei ole rohkeutta mennä puhumaan. Ajattelevat, ettei syyllistä kuitenkaan saada kiinni. Ei varmaan saada, jos kaikki aika menee bussitönimisten selvittämiseen.

Jokaisella ihmisellä on omat henkilökohtaiset säännöt, joita elämässä pyrkii noudattamaan. Jotkut elävät muiden säännöillä, toiset ajattelevat itse. Ja kolmannet yhdistävät molempia mieleisekseen. Se on suositeltavaa. Oli omat säännöt sitten itse rakennettu tai lainattu suoraan muualta, ei ilman poikkeuksia voi elää vieläkään. Erikseen kirjattuja tai lueteltuja poikkeuslupia ei ole, ne jokainen säätää itse. Missä menee raja, jossa oma päänahka on tärkeämpi kuin omat periaatteet. Milloin on valmis antamaan periksi, jos kyse on elämästä ja kuolemasta. Kuinka kovaksi nälän pitää kasvaa, että on valmis syömään. Toiset ovat valmiita kuolemaan periaatteidensa nojalla ja heillä on siihen oikeus. Mutta tilapäinen muutos on eri asia kuin lopullinen. Kun saa asiat kuntoon, voi palata takaisin mukavuusalueelleen. Jos siihen ei ole paluuta, sairasta. Mikään ongelma ei ole liian suuri voitettavaksi omalla itsekurilla. Jos pelolle antaa liikaa valtaa, se alkaa hallita ihmistä. Ei, ihmisen on osattava hallita pelkoa. Osoitettava vaikka väkisin omalle itselleen, ettei mikään muu häntä hallitse. Jokainen on oman itsensä hallitsija ja periaatteidensa laatija. Se voi olla todella vaikeaa, jos kaikki periaatteet on perustettu toisten näkemyksiin, eikä halua tuoda niihin mitään omaa näkökulmaa ilman lupaa. Lupaa jota kukaan ei voi antaa. Näin ei koskaan tapahdu, jos antaa itselleen vapauden päättää omista asioistaan. Poimii muiden näkemyksistä vain olennaisimmat asiat ilman mitään paineita, tuleeko niitä noudatettua ollenkaan.

Kirjoitetuista säännöistä löytyy aina epäkohtia jos osaa etsiä. Politiikka on näiden puutteiden täydentämistä ja virheiden korjaamista. Rikolliset selvittävät lain porsaanreikiä ja iskevät niihin niin kauan kuin pystyvät. Omissa periaatteissa epäkohdat paikataan usein poikkeuksilla, joille ei välttämättä löydy ymmärrettävää selitystä. Esimerkin avulla on mahdotonta havainnoida, koska jokainen meistä on yksilö. Mutta yksi syy jossa poikkeukselle sääntöön löytyy selitys, on elämän kumppanin valinta. Jos olet elänyt liian pitkään yksin, etkä nauti siitä, pahimmassa tapauksessa millään ei ole mitään väliä. Alakerran vanhus herättää intohimoja yhtä paljon, kuin yläkerran teini, seinänaapurin koira ja parkkihallin punainen, aina arvaamaton Audi.
Ja periaate oli, vain ikäisteni ihmisten kanssa.

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus