Addikti on addikti. On aivan sama oletko nisti, holisti vai nymfo. Me eletään kaikki siinä samassa luolassa, jossa kaikki elämä kietoutuu sen addiktoivan aineen ajattelemiseen, saamiseen ja siitä nauttimiseen.
Kaikki keinot ovat sallittuja. Me valehdellaan, petetään ja varastetaan, vain saadaksemme fiksit, bissen tai seksiä. Läheisten satuttaminen ja muu moraaliton toiminta ei tunnu miltään, koska se pieni maailma pään sisällä on niin hallitseva.Oman euforian tai loppupeleissä normaaliuden tunne ajaa kaiken ohi. Ainakin oamlla kohdallani on vaikea kohdata sitä paskaa, minkä on saanut aikaan.
Normaaleiden ihmisten on vaikea ymmärtää addiktiota. Ajatus ”No vittu lopeta” on päällimmäisenä. Totta vitussa mä lopettaisin jos pystyisin oli mun vastaus.
Voin taata, että kukaan ei voisi kuvitellakkaan minun olevan alkoholisti kun kävelen vastaan. Ei urheilullisesta hyvin pukeutuvasta nuoresta miehestä voi näkyä, että hänellä todella suuria mörköjä päänsisässä. Tämä fakta sopii melkein kaikkiin addikteihin. Okei silloin kun ollaan todella syvällä ongelmat näkyvät päällepäin, mutta se on vain jäävuoren huippu. Varokaa niitä on joka paikassa!!!
Mä oon kelaillu todella paljon oman ongelmani syntyä ja siihen johtaneitä syitä. Kirjoittelen siitä huomenna, koska nyt on aika lähteä nauttimaan taas yhdestä raittiista päivästä.
PS. Jeesustelu jutusta vielä. Riippuvuuden parantamisessa on liian usein puhuttu uskosta ja korkeammista voimista. Mun mielestä ainut asia, joka voi pitää mut raittiina on oma pää. Ketä mä voin syyttää jos retkahdan? No saatana itteäni en Jumalaa. Mua kuvottaa kun ihmiset ei ota vastuuta omista teoistaan!