Mä en enää pysy mukana omissa kuvioissani, melko rankkaa… Mä en osaa deittailla kun en aikaisemmin ole niin joutunut / päässyt tekemään. Mä olen käynyt ihan oikeilla treffeillä vasta kuluneen reilun puolen vuoden aikana, ennen tätä kun olen oleillut aika lailla turvallisissa parisuhteiden satamissa ilman sen kummempia deittailuvääntöjä; ennen kun on se parisuhteen aloittaminen ollut jotenkin niiin paljon helpompaa.
Nyt kuitenkin tilanne on jokseenkin hankala. Olen tapaillut erästä miestä tässä puolisentoista kuukautta ja ensin olin sitä mieltä että meidän välille voisi jotain suurta ja kaunista syntyäkin mutta olen sittemmin huomannut että pikkuhiljaa epäilen sitä enemmän ja enemmän. Heppu on kaikin puolin ihana ja meillä on kivaa yhdessä mutta se ei riitä; mä kun edellisen suhteen lopetettuani vannoin etten aloita uutta parisuhdetta ennen kuin olen TÄYSIN VARMA siitä että tyyppi on oikeanlainen. Ei enää mitään välimalleja, se eroaminen kun on niin helvetin rankkaa. Silloin päätin, että mieluummin katselen että minkälaisia tyyppejä maa päällään kantaa, kyllä se oikea ihminen jossain kohtaa vastaan tulee.
Joka tapauksessa: Mä olen tyyppiä tapaillut mutta tuntuu ehkä lähinnä siltä että vietellään aikaa yhdessä kun ei sitä unelmien prinssiä ole vielä vastaan tullut. Viime lauantaina kävin sitten erään toisen miekkosen kanssa päivätreffeillä ja mulle tuli ihan roisto olo, varsinkin kun deitit oli niin mukavat. Ei me tän vanhemman tuttavuuden kanssa olla todellakaan mistään kiinteästä parisuhteesta keskusteltu mutta tuntui silti inhalta salata asioita kun sitten sunnuntaina näin sen.
Mä en vaan oikeen tiedä että onko ihan ok tapailla monia tyyppejä yhtä aikaa, ja onko kuinka väärin ettei nää ihmiset tiedä toisistaan mitään? Toisaalta mä pidättäisin itselläni oikeuden hengailla eri ukkojen kanssa mutta toisaalta taas tuntuu tosi typerältä koko ajan salailla jotain. Tääkin kaikki moraali kumpuaa varmaan niistä takana olevista pitkistä ihmissuhteista… Mä en tosiaan tiedä että toiminko väärin vai ihan normien rajoissa, kaikilla kun tuntuu siitä olevan ihan erilaiset mielipiteet. Mietityttää vaan kun en tosiaankaan halua ketään satuttaa, vaikuttaa näet siltä että eräskin saattaa olla sitä mieltä että meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus. Mene ja tiedä.
Seurusteleminen on niin paljon helpompaa. Toki se ajoittain vaatii paljonkin työtä, mutta toisaalta seurustellessa on kuitenkin koko ajan toinen turvana ja taisteluparina elämän välillä julmissakin aallokoissa. Mä toivon niin kovasti että jostain ilmestyisi mies joka herättäis mussa semmosia tunteita jotka olen unohtanut jo lähes kokonaan, siitä on vuosikausia kun mä olen rakastunut… Samaa hiton valitusta kuukaudesta toiseen mutta toisaalta hyvä purkaa tänne jottei vallan menetä uskoaan:/