Kaikenlaiset freelance-toimittajat ja käytännöllisen filosofian tohtorit kertovat kilvan kansalaisille, että elämä muuttuu paremmaksi, kun tekee vähemmän töitä. Ilmiön nimi on englanniksi downshifting ja suomeksi hölmöily. Jos olen ymmärtänyt oikein* , nämä itupiipertäjät uskovat ihmisen olevan sitä onnellisempi, mitä vähemmän rahaa hänellä on. Teorian paikkansapitävyyden voi käydä tarkistamassa maamme pääkaupungissa esimerkiksi Hakaniemen kaupunginosassa, jonka rannoilla lukuisat downshiftaajat nauttivat elämästä Gambina, Marabello ja Sorbus seuranaan. Ei nähdä iloisempia kasvoja missään – jos ylipäätään mitään nähdään. *Pikku vitsi: tietenkin ymmärsin.
Mutta kukapa olettaisi kuukuppeja käyttävien pätkätyölisensiaattien tajuavan, miten maailma makaa. He ovat muutenkin aina osoittamassa mieltä, lakkoilemassa ja kertomassa muille, että asioista pitää keskustella avoimesti, paitsi jos olet eri mieltä, niin sitten onparempi olla keskustelematta ollenkaan.
Huomaa selvästi, että yliopiston norsunluuportti on hemmotellut nämä mammutit pilalle. Missään muualla ei kehtaisi huudella, että täälläpä me vaan tehdään entistä vähemmän töitä. Tosin se on selvää jo muutenkin.
Retorinen kysymys, johon en oleta saavani vastausta: jos he kerran ovat niin intellektuelleja, miksei heidän palkkansa ole parempi? Jos maamme olisi jälleenrakennettu samalla mentaliteetilla, sotakorvaukset olisi maksettu loppuun vasta euroilla ja rikkaimmat Helsingin kaduilla askeltavat ihmiset puhuisivat venäjää.
Sitä paitsi lapsikin ymmärtää, ettei tästä nousta tekemällä nelipäiväistä työviikkoa. Mitä äiti oikein tekisi viidentenä päivänä, kun lapset olisivat kuitenkin tarhassa? Yhteisten resurssien tuhlausta ja veronmaksajien hyväksikäyttöä koko suunnitelma, melkein yhtä paha kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Joten minulla on ehdotus teille, downshiftaajat. Laskekaa kirjastosta lainattu runokirja pois käsistänne, tarttukaa lapioon ja urakoikaa Suomen bruttokansantuote nousuun. Vai haluatteko, että lasku teidän lyhennetystä työpäivästänne lankeaa lapsillenne? Minä en. Tämän neuvon tarjoan ilmaiseksi, sillä ”en minä ole mikään viisas, tahdon vain olla inhimillinen”, kuten runoili aikanaan Ilkka Alanko.
