Olen yleensä kova tyttö haaveilemaan ja unelmoimaan tarkoituksella ihan mahdottomia. Leikin ajatusleikkejä, matkustan musiikin tai kirjan matkassa aivan toiselle taajuudelle – mutta herään tarvittaessa valoakin nopeammin ja olen taas kohta tylsä työn puurtaja, jolla on jalat polviaan myöten maassa.
Havahduinpa tosin huomaamaan sen, etten ole juuri tänä keväänä haaveillut kuin ennen. Olen ilmeisesti käyttänyt kaikki voimavarani sairastamiseen ja huolehtimiseen. Olen hakenut lähes maanisesti jotain aivan erilaista todellisuuspakoa. Kun olo on höttö, ei jaksa muuta kuin höttöä.
Tänä keväänä on vielä paljon töitä. Siksi mielikuvitusmatkailu voimavaroineen on kutsuttava aseisiin. The Fields of the Nephilim soittimeen ja matkalle vanhojen linnojen pimeille käytäville… My Dying Briden seurassa Yorkshiren nummille… Leonard Cohenin kanssa suurkaupunkien yöhön… Wagnerin seurassa germaaniseen muinaisuuteen… Ehkä se siitä taas. 🙂