Jo ensimmäisistä Kwanin sinkuista sai vihiä että tulossa on aidon monikansallista hesahoppia.
Siksi Kwanin levyn kokonaiskuva on aavistuksenomainen pettymys. Herää kysymys miksei levyltä löydy enemmän ranskankielistä hiphoppia, miksi soundimaailma on aavistuksen verran alituotettu, miksi loistavien laulujen sovituksissa kaikuu vähän liian selkeästi Moby ja Dido/Eminem?
Mutta Kwanin dynastia voittaa lopulta puolelleen. Kaikkine espanjan-, suomen- ja saksankielisine yhteiskuntakritiikkeineen.
