Lähes 80000 käyttäjää seuraa Facebookissa suomalaisen Emil Petrovin, 20, matkaa. Tarina siis on jo hyvin monelle tuttu, jos ei, tarkemmat tiedot löytyvät täältä:
http://haveyouseenthisboy.blogspot.com/
Ja tiivistettynä siis: Emil oli reissannut heinäkuusta asti Euroopassa matalalla budjetilla. Hän lähetti 1.10. viimeisen viestin Puolasta, Varsovasta. Suunnitelmissa oli ehkä liftata, ehkä mennä bussilla tai junalla takaisin kotiin Tukholmaan. Tarkoituksena oli päästä perille 8.10. mennessä. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Luin Facebookin tukiryhmää (Finding Emil) ja etsinnöistä kertovaa blogia ( http://findingemil.blogspot.com/ ) pitkästä aikaa tänään ja suurjärkytyksen aiheutti se, ettei matkaajaa ole vieläkään löytynyt. 5 kuukautta kadoksissa, viimeisin perheen Krakovasta tekemä etsintäpäivitys eiliseltä. Tapaus on kauhistuttaa erityisesti, sillä kuulun kovaäänisiin Itä-Eurooppa halpa-yksin-reissaus -puolustajiin. Mutta nyt katoaminen. Miksi? Missä? Miten? Liityn 100 % heihin, jotka toivovat parasta mahdollista lopputulosta etsintöihin. Jopa ällöttävä lause neula heinäsuovassa juolahti mieleeni.
Australiassa muuten tutkittiin vuonna 2009 kadonneita reissaajia. Vuoden sisällä kadonneita oli 14 000, joista 39:ää etsittiin aktiivisesti. Ja yllätys yllätys: luvun nähtiin olevan kasvussa kiitos alkoholin käytön ja Aussi-kreisibailauksen. Okei, näen syynä myös Aussien maailmanympärimatkalle yo-kirjoitusten jälkeen perinteen. En halua miettiä omaa mahdollista käytöstäni, jos olisin viettänyt abina vuoden ulkomailla ”rentoutumassa”. Väliaikaisia katoamistarinoita olen kuullut paljon myös Venäjällä. Peruskuvio: liikaa vodkaa, silmätippoja lasiin, herätys joltain metron sivuasemalta tavarat varastettuina. Urbaanilegenda on mielisairaalasta herännyt suomalainen, joka ei tiennyt missä on ja kuka on. Liekö totta.