Kohta kuusi vuotta alan huipulla on opettanut suhtautumaan, ja kun hetken keskustelee Nylon Beatin kanssa, saa vastauksen asiaa vakavasti pohtineita ihmetyttäneeseen kysymykseen: “Kuin niiston tullu sellasii megatähtii ku ne laulaa sillai nenäänki?”
Haastatteluaamuna Iltalehti on jo paukuttanut julki uusimman salaisuuden. Nylon Beat on törsännyt miljoonatulonsa. Jo aiemmin on tyttöjen rahankäyttö saanut skandaalinomaista julkisuutta: mätkyjä 30 000, mätkyjä 35 000! Iik!
Jossain haastattelussa jompikumpi neideistä on ilmoittanut rahojen menneen bailaamiseen eli kasvattamaan hänen alempaa takapuoltaan. En kehtaa tarkkailla nuorten naisten istumaosioita sen tarkemmin, mutta arvaan, että jos parin albumeja on myyty yli neljännesmiljoona, ainakin suurin osa rahoista on mennyt jonnekin muualle.
“Mua hävetti se juttu. Mä menin R-kioskille ostamaan sen lehden ja kun ojensin sitä neljää markkaa, myyjä kysyi iloisesti, onko tämä nyt pois sun vuokrarahoista”, maalailee Erin niin suloisesti etten muista kysyä, mistä saa Iltalehtiä tänään neljällä markalla.
Teini ex-fanikeskustelupalstalla väittää, että Nylon Beat on levy-yhtiön tuote. Tämä on vakava kysymys, ihan totta. Kyllähän NB on sitä siinä missä joku Jari Sillanpääkin. “Tuote” lähti lentoon MTV3:n masinoimasta kilpailusta kuten Sillanpäänkin laulajanura.
“Mä muistan kun Jonna halusi, että mennään kilpailuun. Silloin oli tää Janita”, Erin sanoo.
Kyse ei ollut kuitenkaan tangomarkkinoista.
“Mä kuuntelin Janitaa ja päätin, että jos toi pystyy tohon niin mekin pystytään. Sitten mä näin telkkarissa Kiitorata-kilpailun mainoksen.”
Tytöt äänittivät seiskaluokalta asti harjoittelemiaan stemmoja c-kasetille kotimankalla, ilmoittautuivat Kiitoradalle ja tulivat lopulta kisassa kolmanneksi Anna Erikssonin jälkeen. Voittaja oli Sami Pilvilä.
“Nii-i, muistatko kuka se on?” Erin kysyy. Itse asiassa muistan kyllä, muttei se tähän liity.
Käy ilmi, että legendaariselle demolle oli tulossa mukaan kolmaskin tyttö, Mira. Missä on tämä “lost naikkari” nyt?
“Mä olin eilen sen kanssa bailaamassa. Mä sanoin sille, että sen on ihan pakko tulla joskus keikalle vetään joku biisi”, Jonna kertaa edellistä iltaa.
“Tuotteen” taakse tuli jo alussa pitkän linjan ammattisäveltäjä-sanoittaja Risto Asikainen, ja sanoittajaksi toinen pitkälinjalainen, Ilkka ‘Sipi Castrén’ Vainio, joka muuten on Juha Vainion poika. Muttei se tähän liity.
Nylon Beatin uusin, Extreme, on kuudes albumi. Vain yksi, englanninkielinen Nylon Moon on myynyt alle platinarajan, sekin 20000 kpl. Extremeä myytiin platinan yli jo ennakkoon. Extreme on kitaravoittoisempi, sikäli pieni pettymys aikaisemman kornin tanssinylonin ystävälle.
Mutta kukaan ei kehtaisi sanoa Jari Sillanpäätä Kassu Halosen tai MTV Oy:sta irrotetun Mediamusiikki Oy:n, Nylon Beatinkin levy-yhtiön, tuotteeksi. Eikä neljännesmiljoonaa levyä myydä pelkillä huippuhyvillä taustavoimilla.
Duon menestyksen takana on paitsi vahva tuotanto ja kokemus, myös se, että Jonna ja Erin ovat hyvännäköisiä ja renskoja tyyppejä. Ja tietenkin se, että Vartiokylän ala-asteelta asti kasvanut bad taste, camp, asiallisen huono maku, ryydittää koko “tuotteen” tekemisiä.
“Me ollan aina oltu korneja. Jos muut yläasteella oli niin cooleja, ettei ne saaneet hyppiä narua, me hypittiin siellä lumihiutaleitten seassa… Mä inhoan Stepsin tanssia, mutta kun joku sanoi eilen että vedetään sillain niin ku Steps nii mä olin heti että jees!” Erin innostuu.
“Mikään ei ole liian kornia. Itselleen nauraminen antaa tilaa”, sanoo Nylon Beat.
Ja jos joku ei ymmärrä, huono maku ei tarkoita huonoa laatua.
“Tavastia meni päin vittua. Siis ei huonosti, oikeesti päin vittua, teknisesti. Olis ne voinut niitä piuhoja vaihtaa jos…” Jonna ilmaisee asiansa Erinille CTRL:n baarissa seuraavaa keikkaa odotellessa. Hän ei ole kuullut omaa ääntään edellisiltana.
“Mutta yleisö oli mieletön.”
“Se oli uskomatonta että ne osas meidän uusia biisejä ulkoa”, Erin hehkuu innosta.
Sillai niist tuli megatähtii.
