Mulla ei ole hajuaistia.
Se katosi noin kolme vuotta sitten eikä ole osoittanut paluusta mitään merkkejä. Asiaa on tutkittu neurologin vastaanotolla, kerran joku jopa epäili psyykkistä häiriötä.
Neurologi pisti kävelemään pienin askelin huoneen poikki avojaloin. Pelkäsin kuollakseni että jalkani dunkkaavat kuin navetan ylisille unohtunut kananraato ja mietin miten voin tuoda tämän huolenaiheen lääkärille julki kuulostamatta hitustakaan iiiihan vitun urpolta?
"Moi. Mä kävin suihkussa ennen tänne tuloani, mutta jalkani saattavat haista. Itse en tosin mitään haista, no senhän jo tiesitkin kun tässä justiinsa sitä yritetään selvittää, mutta kuitenkin, sori jos jalkani haisevat". Ei vittu. Jätin kaiken tuon sanomatta, mutta silti koko vastaanoton ajan mun teki mieli kysyä lääkäriltä, haiseeko täällä jalkahiki.
Mieleen ei tullut sellainen vaihtoehto, että ehkäpä täällä ei haise mikään, minä vain neurotisoin.
Mua koputeltiin päähän, poskiin ja otsaan, siveltiin päästä, poskista ja otsasta ja tais se jopa hienovaraisen luunapin kopauttaa tiettyihin (samoihin) kohtiin. En tiennyt miten reagoida, joten raportoin lyhyesti että kummallakin puolella päätä on samanlainen tunto. Ja sitten kelasin että kai tässä nyt tuntoaistia haettiin? Ajatelmani jalkahiestä ei ollut väistynyt hetkeksikään.
Mun piti myös kävellä silmät kiinni huoneen poikki. Ottaen huomioon ihan helvetin hyvän tilannetajun, totesin lääkärille että hehheh, täähän on niinku rattijuopumustesti vai kuinka? Lääkärillä oli huumorintajua, mutta luultavasti se on kuullut tuon lohkaisun vain jotain about 1000 kertaa uransa aikana. Minä en tehnyt poikkeusta.
Sitten mun piti istahtaa tutkimuspöydälle, edelleen paljain jaloin. Lääkäri siveli ja koputteli jalkapohjiani ja kyseli tuntuuko tämä tai tämä. Joo, tuntuu, vastasin ja mietin vaan että piru kun en haista mitään, jalkani takuulla dunkkaavat raadolle! Yritin peittää häkellyksen ja olla sanomatta m-i-t-ä-ä-n, koska mitään järkevää ei suusta ollut tuohon mennessä tullutkaan. Ja just kun napsautin vitsikkään suuni kiinni, aloin miettiä että pitääköhän se mua hulluna kun en sano mitään, small talkkaa ju nou?
Epätoivoisesti yritin olla keksimättä mitään lähellekään hauskaa ja jahven kiitos, taas käskettiin pistää silmät kiinni. Vuorossa oli hajutesti.
Tunsin kuinka mun nenän alla löyhähti jotain väkevää. Lääkäri kysyi multa, mikä haju se oli? Hammasta purren (meinasin murjasta vitsin, kuinka muutenkaan, hahahaa) sanoin että ehkä jotain alkoholia, lämmitti kurkussa jännästi.
Se oli kahvijauhetta.
Seuraava hajunäyte käväisi nenäni alla.
– Jaa…. en osaa kyllä sanoa.
– Se oli väkevää teollista anisuutetta.
– Ai oli vai? Hehe. En haistanu mitään (tässä kohtaa seisoin vitsijarruni päällä koko painolla)
Seuraava näyte.
-Hih, jännä, olisko jotain imelää?
– Se oli kanelia.
Viimeinen haju oli jotenkin erikoinen, kurkkua rupes kutittamaan.
En saanut tästäkään hajusta tietenkään mitään selvää ja hekotellen selostin että vaikka siinä olis kamferitippoja, en varmaan tunnistaisi.
Turha varmaan sanoa, mitä ainetta olin just "haistanut". Toimii muuten itsepäisiin finneihin ihan helvetin hyvin.
Sain luvan pukeutua. Kiskoin sukkia jalkaan tuskanhiessä kylpien.
Ajatus siitä, että en edelleenkään tiedä haisenko minä itse ihan ajokoiran perseelle, vai lenkkareissa hionneet koipeni… absurdi mukavitsikäs ajatusralli päässä sai vain lisäkierroksia.
Lääkärin ammattiin ei tällä kertaa kuulunut analysoida mahdollisten eritteideni voimakkuutta mutta hän kieltämättä vähän ihmetteli, miten en tunnistanut kamferia? Ennenkuin ehdin tehdä mitään, lausuin seuraavaa ääneen:
" En haistaisi edes vessassa jos joku on ennen minua…" (paniikkijarrutus, ajatuspaussi, uudelleenmuotoilu, nyt sano se ääneen, älä pidä liian pitkää taukoa, rauhallisesti, voit puhua) ".. käynyt … niinkun… ehehehe… no… isoilla tarpeilla"
Ja siinä minä istun entistä tuskaisampana selittämässä tälle asialliselle naislääkärille, etten haista edes paskan hajua ja muotoilen lauseen vielä niin kuin puhuisin kolmevuotiaalle.
Sain lähetteen pään magneettikuvaukseen. Luultavasti sen vuoksi että lääkärille selviäisi, mistä helvetin aivolisäkkeestä olen luopunut hajuaistini lisäksi, ja miksi ihan tooooodella nolot vitsinmurjaisut paikkaavat takavasemmalle poistunutta hajuaistiani.
Teini-iästä asti tykkäämäni Dieselin Feminine plus plus-hajuvesi saapui tänään postissa. Löysin netistä lafkan josta sitä sai (kai) edullisesti. Ravasin postilaatikolta malttamattomana kotiin muistellen miten paljon olin tuoksusta tykännyt ja nyt se mulla vihdoin oli! Tadaa!
Keittiössä revin pakkauksen auki, suihkautin hajuvettä ilmaan ja nenä väristen nuuskuttelin. Ja sitten tajusin että joo, mähän en edelleenkään haista mitään.