Hakaristin kunnianpalautus

Kanadalainen taiteilija [B]ManWoman[/B] on sitä mieltä, että hakaristi on hieno symboli. Häntä sapettaa se, että natsit ovat häpäisseet merkin, jota on käytetty ensi kertaa neoliittisella kaudella joskus vuonna 4000 eaa. ManWoman haluaa palauttaa hakaristin kunnian. Miten se tehdään? Alkajaisiksi tatuoidaan noin 200 kappaletta hakaristejä ympäri kehoa, esimerkiksi otsaan. Käsivarret tatuoidaan täyteen hakaristejä ja käytetään hihatonta paitaa. Jalkapöytiin tatuoidaan hakaristejä ja käytetään sandaaleja. Baareissa ManWoman eli Manny julistaa hakaristin ilosanomaa – jos ehtii ennen kuin saa turpaan. Hän yrittää käydä synagogissa neuvotteluja hakaristin poistamiseksi pannasta (useimmiten hänet heitetään ulos). Hän johtaa Friends of the Swastika -yhdistystä. Manny on rakentanut kotiinsa hakaristimuseon ja kirjoittanut kirjan nimeltä [I]The Gentle Swastika[/I], jossa selvitetään väärinymmärretyn hakaristi-paran historiaa. ManWoman on täysin omistautunut hakaristiprojektilleen – ja voi olla, että muita töitä olisi hippasen hankala saadakin.

ManWoman, alkujaan Patrick, syntyi toisen maailmansodan alussa. Hänen puolalainen äitinsä oli päätynyt Kanadaan; täti, serkku ja liuta muista sukulaisia puolestaan Auschwitziin. 27-vuotiaaksi Manny koki ”länsimaisille tyypillistä vihaa” hakaristejä kohtaan, mutta sai pian ensimmäisen ilmestyksensä. Siinä jokin ”ylempi voima” antoi ManWomanille elämäntehtävän: nosta hakaristi jälleen kunniaan, joka sille kuuluu! Ai niin, näissä näyissä ManWoman on puoliksi nainen, puoliksi mies. Siitä nimi. ManWoman on koonnut yhä tänä päivänäkin jatkuvia ilmestyksiään kirjoituksiksi nimeltä [I]The Secret Doctrine Of The Holy Fuck[/I]. Ilmestykset ovat usein seksuaalissävytteisiä, mikä tuskin yllättää ketään.

Mannyn pointti on tämä: hindut, buddhalaiset, juutalaiset, viikingit, keltit ja ties ketkä ovat käyttäneet hakaristiä tuhansia vuosia ennen kuin natseista tiedettiin mitään. Hakaristin alkuperäinen merkitys on hyväntahtoinen (lähteestä riippuen se voi symboloida hyvää onnea, yltäkylläisyyttä, hyvinvointia jne). Pitäisikö hakaristin kunnia palauttaa?

Henkilökohtaisesti en suuresti sure hakaristin kohtaloa. Minulla on harvoin (okei, ei ikinä) sellainen olo, että voi kun voisin nyt piirtää hakaristin, mutta perhana, en voi koska natsit varastivat sen symboliarvon. Toisaalta hakaristi on nyt pahuuden logo, samalla tavalla kuin väärinpäin risti ja aikoinaan merirosvojen pääkallo ja sääriluut. Niin kauan kuin on pahuuden symboleita, ja niin kauan kuin ne herättävät pahennusta, kaikenlaiset ääliöt piirtävät niitä nahkatakkeihinsa ja tatuoivat niitä käsivarsiinsa (enkä nyt viittaa ManWomaniin). Natsismin tehokas logo houkuttelee tutustumaan myös brändiin ja sisältöön. Ja brändätähän natsit osasivat.

Tosin hakaristinkin shokkiarvo on vähenemään päin. 1970-luvulla punk-bändit, tunnetuimpana esimerkkinä Siouxsie and the Banshees, käyttivät hakaristiä keikkajulisteissa ja vaatteissaan ihan vain pöyristyttääkseen porvaristoa. Vaikea uskoa, että punk-bändi enää heiluttelisi natsilippua vain kauhistuttaakseen. Mutta käykö sille samalla tavalla kuin merirosvolipulle? Ehkä kahdensadan vuoden kuluttua lapsille järjestetään synttärinatsikutsut, joissa syödään natsikakkua hakaristilautasilta, teinitytöt pukeutuvat vaaleanpunaisiin glitterihakaristitoppeihin ja tulevaisuuden [B]Johnny Depp[/B] filmaa trilogian nimeltä [I]Nazis of the Eastern Front[/B].