Naapurin hamsteri tulee sit huomenehtoolla meille pariks päiväks hoitoon. Pikkurinsessa on aivan täpinöissään- mennäviikolla käytiin pitkää keskustelua siitä voidaanko meille ottaa omaa hamsteria vai ei. Saas nähä kuin tulevat päivät vaikuttaa pieneen tyttöseen- käykö sydän järjen edelle. Isojen tyttöjen isompien toiveiden perusteella veikkaisin et sydänsuruja tiedossa 🙁
Kauppareisusta tarttui taas kaksi tarjouskirjaa matkaan- huolimatta vakaasta päätöksestä olla ottamatta enää uusia kirjoja meille asumaan. Mun munhan oli PAKKO saaha Sirpa Kontio-Nikaman kirja Kahvipussin uusi elämä. Varastosta kun löytyy yllättäen jätesäkillinen tyhjiä, pestyjä kahvipusseja..(älkää kysykö- en mä niitä o hamstrannu..)
Toinen mukaan hiipinyt opus on Jennie Sjögenin Tasa-arvoa arkeen. Ei mitään telaketjurytinää, vaan ajattelemisen aihetta. Kuka pystyy katsomaan asioita puolueettomasti- jokaisella on menneisyys täynnä piiloviestejä ja sanoiksipukematonta arvojärjestystä. Kuin sokea yrittäisi katsoa tai kuuro kuunnella.. Voiko olla tasa-arvoa ennenkuin pystymme näkemään ihmiset ihmisinä sen sijaan että katsomme heitä miehinä/naisina/uskovina/rotuina/vieraina?