Yksinäisyyden kirous iskee juhlapäivinä. Yksin kotona. Kukaan ei kaipaa. Ei satele kutsuja pariskuntien juhliin. Ei hienoja vaatteita, illallisia. Makaat yksin sohvalla, omine synkkine ajatuksineen. Et jaksa kuin katsoa apaattisena tv:tä.
Tulin vähän aikaa sitten vanhempieni luota, jotka valmistelivat itsenäisyyspäivän illallista tuttavapariskunnalleen. Illasta näytti ruoan ja juoman puolesta tulevan täydellinen. Minua pyydettiin kyllä mukaan syömään, mutta en halunnut pilata heidän iltaansa.
Nyt katson ikkunastani yksinäisen Suomen lipun liehumista. Se tanssii villisti tangossa – varmasti karkaisi mikäli pääsisi irti narustaan. Toisaalta on mukava rahoittua, sillä olen tehnyt viime aikoina itsestäni todella kiireisen. Syy alkaa olla selvillä, sillä inhoan yksinäisyyttä, ainakin näin juhlapäivinä.
Linnanjuhlia odotellessa. Nyt menen leipomaan torttuja ja lämmitän glökiä.