Erehdyin eilen katsomaan Hostellin. Se ei tullut yllätyksenä, että mun teki pahaa katsoa kyseinen elokuva, mutta se yllätti että meinasin oikeasti oksentaa tuon pätkän aikana. Olin jotenkin liian eläytynyt kyseiseen kohtaukseen, että tuli aivan helvetillinen ahdistus ja oksetus siitä näystä vaikka en pystynyt katsomaankaan sitä(kään) kohtaa elokuvasta kääntämättä katsetta pois ja ottamatta sormia pois korvista.
Ei pysty ymmärtämään, miten kukaan kykenee kirjoittamaan noin sairaan käsikirjoituksen edes. Hyi helvetti.
Tulee sellainen olo, että eikö ihmisille riitä enää mikään kamaluus ja kilpaillaan siitä, kuka saa tehtyä sairaimman elokuvan hinnalla millä hyvänsä.
Kohta tuollaisia ”elämysmatkoja” aletaan (jos ei jo ole alettu) järjestelemään tylsistyneille miljonääreille, jotka haluavat kokea jotain ennenkokematonta. Toisaalta, kyllähän jo gladiaattorit aikoinaan harrastivat tuon kaltaista toimintaa viihdyttääkseen kansaa, aikana jolloin ei ollut televisioita. Mutta se nyt oli sentään [i]vähän[/i] reilumpaa touhua ja tosiaan vähän eri meininkiäkin.
Onneksi ei ole pakko saastuttaa omaa mieltään tuollaisella pahuudella ja saastalla, harmi vain että monet hyvin nuoret ihmiset katselevat tuollaisia elokuvia naureskellen – eihän sitä pysty sanomaan, miten tuollainen vaikuttaa ihmismieleen. Mä olen varmasti poikkeustapaus, kun reagoin elokuvien väkivaltaan todella TODELLA voimakkaasti, mutta ihmettelen suuresti jos tuollaisen pahuuden ihannointi ei vaikuttaisi ihmisen mieleen mitenkään, varsinkin jos kyseessä on lapsi. Jos mä olisin katsellut tuollaisia elokuvia lapsena, olisin varmasti ihan valmis hullujen huoneelle. Sen verran voimakkaita tunteita tuo pätkä herätti musta jo tällein 27-vuotiaanakin.
Vaikka se onkin vain elokuva, niin se minkä takia mun tekee pahaa tuollaiset asiat, johtuu siitä että tuonkaltaisia asioita tapahtuu aivan varmasti maailmalla oikeastikin. Ja sen takia tuntuu niin pahalta katsoa, että tuollaisesta revitään iloa irti elokuvan muodossa.
Pitääkin mennä takaisin tuonne ämpäriin herkistelemään ja piiloutumaan tuollaisilta kauhuelokuvilta, pukea kukkahattu päähän, pistää sormet korviin ja rallattaa LAALAALAATA. Ehkä mä olen kuitenkin tällainen herkkis, kuin sellainen jota ei kohauta yhtään tuollaiset elokuvat.