Ja taas on pääsiäinen.
Mielenkiintoinen päivä. Uskon, että pääsiäinen merkitsee samaa useimmille muille kuin minulle, eli suklaamunia, karkkia, lammasta, iänikuista sukuloimista, keltaisia tipuja, pajunkissoja, mitä-onkaan-ruohoa purkissa ja kevään saapumista. Enpä usko kovin monen muka-kristityn välittävän vapahtajansa ylösnousemuksesta. Ironista.
Noh, onneksi olen pakana, ja voin huoletta viettää tätä selkeän pakanallista kevään saapumisen juhlaa vähät välittämättä tämän blogimerkinnän kaltaisista mutinoista. Taidanpa linnoittautua huoneeseeni, heittää suklaamunilla vesilintua, ja vältellä sukulaisia.
Nyt kun angstintäyteinen vuodatus on saatu pois alta, on minulla hyviäkin uutisia. Deitistä löytyi kuin löytyikin eräs ihminen. Tavattiin ensi kerran toissatorstaina, ja ollaan nyt virallisesti yhdessä ^^. Osittain tuosta syystä en ole jaksanut päivitellä tätäkään turhamaisuuden linnaketta.
Mutta jos tuo tyttöni tämän joskus lukee, niin terkkuja ^^