Iloinen pieni kiinalainen poika oli kyllästynyt riisiin ja vaihtoikin päivittäisen ravintonsa bensiiniksi. (Päivän tärkein uutinen!) Onnitteluni. Melko söpöä toisaalta. Se poika ei ollut mikään täysin aivoton narkki (aivoton se tosin taitaa jo nyt olla) vaan se halusi muuttua Optimus Primeksi (Transformers-robotti, kaikki tuntee), jota se fanittaa kovasti.
No, pojasta ei tullut robottia vaan keskenkasvuinen, mielenterveyshäiriöinen ja aivovammainen bensiiniriippuvainen, mutta silti mä mietin, että voisko musta tulla…
…Nuuskamuikkunen, jos mä luopuisin opiskelusta ja työstä ja lähtisin vaan vaeltaamaan ja eläisin kalastamalla?
…halinalle, jos mä halailisin oikein kovasti, paljon ja pitkään ja tatuoisin vatsaani jonkun iloisen ja värikkään kuvan ja olisin aivan ylisympaattinen ja hyväntuulinen?
…Lassin ja Leevin Lassi, jos mä aivokuolettaisin itteni takas ikävuoteen kuus ja olisin vaan yhtä seikkailua. Mielikuvitusta, rakkaus dinosauruksiin ja yliaktiivisuutta löytyy jo!
…Batman, jos mä tapattaisin vanhempani ja tuntisin sitten suurta vihaa ja katkeruutta sitä tappajaa kohtaan, ja viettäisin ainakin vuuoooden päivät lepakkoluolassa peläten niitä lepakkoja ihan kauheasti?
…Teräsmies, jos… no tätä mä en viitti ees kokeilla. Kuu ei riittäis, mun ois päästävä kauemmas maasta.
…Cookie Monster, jos mä söisin joka päivä pellillisen suklaapikkuleipiä ja ostaisin suuret pullonpohjasilmälasit ja värjäisin karvani tai sormiväreilisin koko kroppani siniseksi?
Mä en oikein tiedä mikä mä tahtoisin olla. Mulla ei ole samanlaista addiktiota mitään kuvitteellista hahmoa kohtaan niin kun sillä kiinalaisella pojalla.
Kun oikein ajattelee, niin itse asiassa on aika tylsää olla vaan ihminen.
🙁