Aamulla olin kun pärsseeseen ammuttu karhu, kun niskaa jumitti ja päätä särki. (Krapulalla ei ollut osuutta asiaan, koska saunalonkero ei sitä aiheuta. :D) No, kunhan sitä sai silmät taas suoraksi ja tekohymyn naamaan, niin johan alkoi nassu hymyillän ilman vääntämistäkin. 😀
Oltiin muuten kaksi päivää ”poissa” kaverilla. kone ja mese kiinni, niin jo perään soiteltiin, ettei vaan ole huolia. x) Oikeesti, kaksi ihanaa päivää, jossa mökötyksellä ei ollut tilaa. 😀
Ja jonkun sanoja lainaten, ”Elämä hymyilee, miksen siis minäkin”, vai mitenköhän tuo meni. Ihan sama! 😀