Wilma on vapaavalintaisesti harmittoman mukava yhtye.
Se on keikkunut kymmenen vuotta Suomi-popin valtavirran ulkopuolella tehden omaa juttuaan. Tehden modernia, hieman brittivaikutteista, mutta silti jotenkin iskelmällistä poppia. Sellaista joka saa välillä hymyn nousemaan kasvoille, mutta harvoin pomppamaan innosta pystyyn.
“Lovestore” jatkaa samoilla linjoilla. Sanoitukset ovat miellyttäviä, biisit ovat miellyttäviä ja soundi on miellyttävä. Mutta mitään valtavaa oivallusta ei lopuksi jää käteen, korkeintaan kädenlämpöisiä fiiliksiä ja raukea hyvänolon tunne. Sympatiapisteitä kertyy sen sijaan kivasti. Ei sinänsä huono suoritus, kun tarkoitus ei varmaan ollutkaan varsinaisesti pankkia räjäyttää.
Suositellaan siis nautittavaksi kevätpäivän ratoksi kylmän valkoviinin kera.
