Ilmastonmuutos tulee kummasti mieleen, kun tammikuun lopulla lämpömittari näyttää neljää plus-astetta ja ulkona riehuva myrsky ei millään tapaa poikkea normaaleista lokakuun alun syyssäistä. Hassusti tämän aamun Hesarin sarjakuvasivulla (kertonee jotain tämän blogin tasosta) laskeskeltiinkin samaa asiaa kuin minä eilen unta odotellessani. Itse valtiaiden pääministeri osoitti hyvää luonnontieteiden tuntemusta toteamalla, että mikäli pohjoisnapajäätikkö sulaa, merenpinta ei sen seurauksena nouse.
Jep. Niin kauan kuin puhutaan kelluvasta jäästä, napakymppi. Arkhimedeen lain mukaisesti veteen upotettu kohde syrjäyttää tilavuutensa verran vettä, ja jään tiheys taas on vettä pienempi. Merenpinta ei amatöörifyysikon logiikan mukaan myöskään laske, koska osa jäämassasta on merenpinnan päällä ja painaa allaan olevaa jäätä aina sen verran pinnan alle, että syrjäytetyn vesimassan paino ja kelluvan jääkappaleen kokonaispaino ovat yhtä suuret.
Poikkeuksen pääsääntöön muodostaa kuitenkin tilanne, jossa meri jäätyy pohjaan saakka. Tällaisessa tapauksessa pinnan yläpuolella olevalla jään osalla ei ole vaikutusta siihen, kuinka suuri vesimäärä syrjäytyy, ja jään sulaessa merenpinta nousee pinnan yläpuolisen jään sulamisvesien määrällä.
Pohjoisnapa-alueella pohjaan saakka jäätyneitä kohtia on ilmeisesti kohtuullisen vähän, mutta sen sijaan Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt ovat osin maanvaraisia. Näistä Grönlannin jäätikön keskipaksuus on n. 1,5 km ja Etelämantereen 2,2 km. Näiden täydellisen sulamisen vaikutusta merenpinnan nousuun ei ole ihan loppuun saakka laskettu, mikä johtuu siitä, että merenpinnan päällisen jäätikön osuutta jäätikön kokonaismassasta ei täysin tunneta.
Laskutoimitus olisi muuten helppo. Maapallon pinta ala on 510 000 000 neliökilometriä, josta merenpintaa n. 70% eli 360 000 000 km2. Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden tilavuudet taas 28 miljoonaa kuutiokilometriä ja 2.7 miljoonaa km3. HYVIN paljon yksinkertaistaen, ja tehden sinänsä väärän lähtökohtaolettaman, että koko jäätikkö on merenpinnan yläpuolella olevaa, mantereen päällä olevaa jäätä (joidenkin arvioiden mukaan nämä ehdot täyttää vain 10% etelämantereen jäästä), n. 30,7 miljoonaa km3 jäätä vastaa n. 28,2 miljoonaa km3 vettä (jään tilavuus on n. 9% suurempi kuin veden), josta parhaimmat matemaattiset neropatit laskeskelevatkin jo, että 28,2 miljoonaa kuutiota tarkoittaa yhtä kuin että 28,2 miljoonan neliökilometrin alueella olisi kilometrin paksuudelta vettä. Koko 360 000 000 km2 merialueelle jaettuna tämä tekee yhtä kuin 56 metrin nousun merenpintaan.
Toisin kuin Greenpeace, Maan Ystävät, Luontoliitto ja muut höpöhöpöjärjestöt suoltavat (tilulii), todellisuus on tietenkin hieman toista. Kuten sanottu, etelämantereen jäästä vain osa on meren yläpuolella olevaa mannerjäätä ja pahimpien ilmastoskenarioidenkaan mukainen 2-5 asteen lämpötilannousu ei riitä sulattamaan kuin osan jäästä. Varsin realistista on kuitenkin olettaa, että seuraavan sadan vuoden kuluessa merenpinta nousee vähintään metrin, ja pahimmissa tapauksissa tuo nousu realisoituu jo 20-50 vuoden tähtäimellä. Pahimmillaan ei ole mielestäni epärealisista varautua jopa 2-5 metrin nousuun, joka aiheuttaisi monin puolin maailmaa jo valtavia katastrofeja. Suurin osa metropoleista sijaitsee merenrannalla ja esimerkiksi New Yorkissa ja Manhattanilla kannattaa ehkä tepastella kun vielä voi. 🙂
En olisi kuitenkaan minä, ellen olisi erityisesti kiinnostunut siitä, miten tämä vaikuttaa suoraan meikäläiseen. Helsingin Sanomissa oli pari päivää sitten kartta Helsingin alueista, joiden korkeus on alle 2,5 metriä merenpinnasta. Jos merenpinta nousee yhden metrin, näillä alueilla on merkittävä tulvavaara aina myrskysäillä. Jep, kämppäni sijaitsee tällaisella alueella, mutta ennen kuin ehditte innostua, pahoitteluni – en ole vaarassa hukkua, sillä lukaalini on kuudennessa kerroksessa. (Taloyhtiön sauna on kuitenkin kellarissa, ja koska meillä on sähkökiuas, sähköiskun vaara on merkittävä, mikäli saunan lattialla on metri vettä. There is your hope.) Tulee mieleen, että pitäisikö ennakoida tulevaa trendiä ja realisoida omistus ennen suuren yleisön havahtumista tulevaan ongelmaan?
Ympäri maailman isoissa kaupungeissa tulvavaara-alueita on niin laajalti, että mikäli kaikki nämä aiotaan padota, maansiirtofirmoille voi povata ruusuista tulevaisuutta. Alle merenpinnan tason rakennetussa ja padotussa Hollannissa tämä on jo arkipäivää. Itse asiassa olen kuullut, että kiinteistöjen hinnat olisivat siellä jo laskemaan päin, koska merenpinnan nousu muodostaa niin konkreettisen uhan. Joku jolla on asiasta tilastotietoa, voinee vahvistaa tai kumota tämän huhun.
Mikäli ilmenee, että merenpinta todella tulee nousemaan metrikaupalla, Skandinavian pelastukseksi voi (ensimmäistä kertaa, hihhei historia) muodostua Tanska, jonka kapeat ja matalat salmet olisi ehkä mahdollista padota ja muodostaa Itämerestä sisämeri, jonka pinta pidetään valtamerien merenpintaa alempana. Iso homma on tässäkin, mutta pienempi kuin kaikkien kaupunkien erillisessä patoamisessa. Rahoitusta löytynee isoin käsin itänaapuristakin, sillä Pietari on Itämeren suurista kaupungeista pahimmassa liemessä.
Jep jep. Paha kun verottaja pitää hybridi-Lexukset niin pahoissa hinnoissa. Muuten osallistuisin niin mielelläni ilmastotalkoisiin.
-E-
PS. Tämä blogimerkintä kirjoitettiin tietokoneella, joka käyttää ympäristöystävällistä ydinsähköä.