Nyt sitä on mietitty jo yli puoli vuotta ja asia ei miksikään muutu. Tänään siis aion sanoa itseni irti ja jäädä yrittelemään jotain muuta.
Pari viikkoa sitten pomo ilmoitti ajan seuraavaa kehityskeskustelua varten. Viimeksi sellainen oli noin vuosi sitten kun hänellä ei ole ollut aikaa sellaiseen. Pomo antaa lapun mikä pitää täyttää sitä varten ja niin minä sitten täytin sen vain huomatakseni että olennaiset, työmotivaatioon liittyvät seikat ei olekaan lapussa. Niinpä sitten työkavereiden kanssa päätettiin että kerätään kaikkia asiat nippuun mikä vituttaa ja minä kirjoitan sen puhtaaksi. Näin tehtiin, ja onhan sitä kertynyt jo monisivuinen eepos. Tänään olisi tarkoitus ojentaa se pomolle. Mulla ei ole mitään menetettävää enää kun samalla sanon etten enää kahden viikon päästä ole käytettävissä. Työkavereiden oloihin sen sijaan voin vaikuttaa vielä vähän.
Mietityttihän se että jos se vaikuttaa sitten työtodistukseen, mutta onneksi työkaverit on niin mun takana tässä ettei pomo voi moista paskaa tehdä. Onhan siitä näyttöä että oon hyvä työntekijä, motivaatio on vaan niin hukassa. Stressitaso nousee koko ajan enkä viitsi ajaa itseäni samaan tilanteeseen kuin pari muuta työkaveria. Molemmat on pitkän pälliloman jälkeen lääkityksellä jaksaaksensa töissä.
Mutta onpa kivojakin juttuja tullut vastaan. Suunnitelmissa on asumismenojen puolittaminen jossain vaiheessa kun asiat on järjestyksessä. Onhan se ollut suunnitelmissa pitkän aikaa mutta nyt se on muuttunut konkreettisemmaksi. Jei!
Ennen töitä ja suuren ilmoituksen antamista sitten vaan hammaslääkäriin.