Mysteeri

Olispa tavallinen ja osais projisoida nämä tuntemukset muihin että kato nyt totakii…mä vaan hymyilen, availen ovia mummoille, lallattelen, törmään puuhun ja nauran että oho.

Hintana nämä päivät jolloin tunnen että olen jotenkin viallinen. Se tässä on onneksi lohdullista että kun on jutellut muiden kanssa, nämä tuntemukset eivät ole niin uniikkeja ja ainutlaatuisia kuin sitä kuvittelisi. Vertaistukee, vertaistukee…puolin ja toisin =)