Olen aina onnellisempi kun olen saanut tehdä kunnolla töitä koko päivän. Nytkin kirjoitimme koko päivän yhtä käsikirjoitusta ja vaikka pää onkin ihan sekaisin olen jotenkin tosi tyytyväinen. Oli mukava olla osa ryhmää, joka ideoi kässäriä. Toivottavasti huomenna saan huomattavan ison osan varsinaisesta kirjoitusurakasta.
Olenkohan kirjoittaja tyyppiä? Ainakin se on mielekästä ja palkitsevaa, eihän se nyt niin sanottua tärkeää työtä ole, mutta saa minut onnelliseksi.
Muutenkin tuo koko pähkäily tärkeän työn tekemisen ja mukavan työn tekemisen välillä, tuntuu nyt aika tyhmältä, vaikka muistan vielä kesällä pähkäilleeni noiden kahden asian välillä. Tietenkin vielä olen vasta opiskelija enkä siis varsinaisesta kirjoittamisesta tiedä paljoakaan. En tiedä kestäisikö pääni jatkuvaa kirjoittamista ja voisinko kirjoittaa itselleni elannon. Jos kaikki tulot olisi pelkästään kiinni siitä monta liuskaa saa päivässä ulos, voisi tunne olla ihan toinen.
Mutta taidan lopettaa tämän täältä ja kohta taidan mennä lukemaan Salamaa.
