Leollakin on sattunut hieman heikompaa hiihtokenkää jalkaan näissä parisuhdeasioissa viime aikoina. Todistetuksi on ainakin tullut, ettei kaikki ole vain rakkaudesta tai välittämisestä kiinni. Peliin kun astuu alun ylipursuavan rakastumisen jälkeen arki ja ne todelliset minät rakastumisen takaa. Huomataan, että oltiinkin ehkä aika erilaisia ja ne vaaleanpunaiset lasit silmillä alkavat saada näin hieman tummempiakin sävyjä.
Tässä vaiheessa kommunikointi on erityisen tärkeää. Pitää saada sanotuksi, ja vieläpä rakentavaan sävyyn kumppanilleen missä mennään. Pitää myös olla oma itsensä ja pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista. Pelkillä kuorilla kun sitä ei kukaan tällä telluksella elä (ehkä malleja lukuunottamatta ;). Kaikkein tärkein lienee, että pitäisi pystyä hyväksymään kumppaninsa sellaisena kun hän on. Tästä eteenpäin kun kaikki on nimittäin plussaa. Ehkäpä jos sitä itsekin aikanansa olisi tällaisen tunteen saanut, niin antaminenkin olisi ollut helpompaa. Käskemällä kun ei toimi kuin armeija, jos sekään…