Pistepistepiste

Pariin otteeseen olen tässä viime viikkoina saanut palautetta "No mikset sä sanonut?!" jostain asiasta, joka otetaan esiin ja ilmeisimmin pyritään jollain tavoin yllättämään mua. Mua ei saa hevillä yllätetyksi…ja paha tapani on olla monesti sanomatta ääneen asioita. Koska vastarinta on usein liiallista, informaatio tulee mulle usein ennen kuin vastaanottajalle. Ei oo mun syy, ettei kaikki ole valmiita tietämään liian aikaisin. Tai kenties olisi parempi sanoa, että lopputulos olisi kai erilainen, jos info saavuttaisi kohteen väärään aikaan… Sitä paitsi, [i]If you propose to speak, always ask yourself: Is it true, is it necessary and is it kind. (Gautama Buddha)[/i] 😉