Meillä oli yli vuosi sitten työpaikan pippalot, vuosijuhlat jos tarkempia ollaan. Pian juhlien lähestyttyä meille paljastettiin, että virallisen osuuden jälkeen siirtyisimme Tavastialle illan viettoon. Kun pääsimme sinne niin meille pajlastettiin että meille oltiin tilattu esiintyjä. Se oli silloisen Hurriganes leffan ilmestyttyä siinä näyttelevät pojat. Ne tuli ja soitti, lonkero ja bisse virtas ja mä kahen hyvän frendin kanssa heiluttiin ihan lavan edessä kuin viimeistä päivää. Kun ilta alko lähestyä loppuaan ilmestyi lavalle Remu Aaltonen ja kaverit. Olimme onnesta sekaisin, ihan sika kikseissä toisin sanottuna. Kun ne alko soittaa meille niin suosio kasvoi myös vanhempien työkavereiden joukossa.
Oltiin keikan loputtua 23 aikaan aika tietämättömiä illan jatkosuunnitelmista, joten jäätiin sinne keikkumaan pihalle mun frendien kanssa. Ei mennyt aikaakaan kun pihalle tupsahti itse Remu Aaltonen. Näin sosiaalisena ja puheliaana ihmisenä näin tilaisuuteni tulleen ja kävelin pokkana juttelemaan Remulle. Kysyin siltä, että onko sullakin tonne takahuoneeseen tilattu erityispyynnöstä jotain erikoisjuomii niin kuin staroilla on tapana. Hetken naurettuaan se totes ”lähe kattomaan”. Mä ja kaverit tirskahdettiin nauruun innostuksesta. Mentiin sinne istumaan Remun kanssa, kirjoitettiin hienosti nimemme seinään ja Remu tarjos bissee, jopa mä join sitä sillon. Sit sen jälkeen se kysy että mihin ollaan jatkamassa niin kerrottiin et yhteen nuorten yökerhoon, se sano etä lähetään kävelee sinne, mä lähen teijän tyttöjen mukaan.
Voi että sitä fiilistä kun käveltiin Remun kainalossa teinihelvettiin, oltiin ihan saamarin ilosia ja yllättäen ne ei ovella yrittäneet edes kysellä meiltä ketä olemme. Ilta jatkui kivasti, kadotin ikävä kyllä Remun ja Teresan jossain vaihees kun ne oli poistuneet sieltä. Sitten Remu oli vienyt Teresan kotiin autollaan ja puhuttiin tosta vielä pitkään sen jälkeen otsikolla ”Susan pokas Remun”.
Oli ikimuistoinen ilta, ihanaa.