RUUSU
Ruusu kuin haavanlehti,
niin hento ja pienoinen,
sen suuren tunteen edessä.
Kieltäytyi ruusu tuntemasta,
värisemästä.
Ei päästänyt lähelleen,
vaan sulkeutui nuppuunsa.
Tunne hiipi kuin salaa,
lämmitti terälehdet tumman punaisiksi,
ja toi mukanaan värinän.
Ei ruusu mahtanut sille mitään.
Nyt ruusua pelottaa,
voiko tunne viedä mukanaan.
Tai saako se edes vastakaikua.
Ei tiedä ruusu,
miten edetä,
mitä sanoa,
värisee vain yksikseen.
Haluaisi kiirehtiä,
vaikka tietää että vain aika kertoo.
Jatkuuko värinä,
vai kuihtuuko se kasaan?
-V_A-