Päivän sana. Mä käytin eilen reilut viisi tuntia aikaa johonkin, mitä en ollut pitkään aikaan edes ajatellut, tai olin, mutten kovin paljon ennen kuin ihan viime aikoina, ja se sai mun olon ihan vähän paranemaan. No ehkä sen verran, mitä se nyt yleensä tästä voi parantua. Taidan jatkaa tänään asian parissa toisen samanmoisen pätkän.
”Jos jotain todella tahtoo ja tekee kaikkensa sen eteen, niin sen myös voi saada.”
”Kyllä kaikki järjestyy aikanaan.”
”Ylpeys käy lankeemuksen edellä.”
Joopajoo. Ihmiset eivät edes tajua, kun laukovat kaikenlaisia asioita ja sanontoja, että mistä ne puhuvat. Ne ovat vain sanoja!!
Musta tuntuu nyt siltä, että kunhan tämä joskus menee ohi, niin jälkensä sä jättää. En sano, että katkerampi tai kyynisempi minusta tulee, mutta varmasti varautuneempi. Tai no, vitustako minä tiedän. Nyt mä olen vain surullinen.