Ensiksi haluan pahoitella aakkosten puuttumista, mutta kun nama nappaimistot eivat vaan yksinkertaisesti ymmarra mitaan niiden paalle…
Viimeinen yo Espoossa tuli nukuttua huonommin kuin ehka ikina… Olin seitseman aikaan aamulla jo pakkaamassa tavaroitani ja lento Dusseldorffin kautta Bangkokkiin lahti vasta puoli neljalta. Sain yhden kaverini heittamaan matkaajan lentokentalle ja siita tama matka sitten alkoi…
Lento lahti 15.30. Saavuin Dusseldorffiin ”ajoissa” paikallista aikaa kello 17.30 ja sain ruhtinaallisen tunnin aikaa keksia missa on Bangkokin koneen lahto. onnellisesti kuitenkin loysin paikalle ja vedettyani noin about viisi savuketta nousin koneeseen. Voisin melkein vaittaa etta kyseinen lento oli pisin mita ikina olen tehnyt. jotenkin olen saanut itseni niin pahasti orjaksi nikotiinille, etta jo pelkka kahdentoista tunnin lento teki tiukkaa, saati sitten taman ”vanhuksen” nukkumis tottumukset jotka eivat todellakaan toimi istumis asennossa lantokoneessa…
Saavuin siis Enkelten Kaupunkiin tanaan, 16.9, paikallista aikaa kello 9.30, erittain huonosti nukkuneena ja kadet nikotiinin puutteesat taristen. Ensi kosketukseni Thaimaalaiseen ”jujuttamiseen” oli pieni herrasmies joka kauppasi matkaa Khaosan Roadille Banglabuhun 700 bhatilla. Aikaisemmasta matkastani viisastuneena kavelin uskollisesti normaaliin taksijonoon ja sain matkani yli puolet halvemmalla. Kirjauduin hotelliin Khaosanilla, kavin huitasemassa naamaani muutaman singhan ja vahan evasta, yritin nukkua epatoivoisesti muutaman hetken ja paadyin tahan lahimpaan nettikahvilaan naputtelemaan elamani ensimmaista blogia jota voivat kaikki ystavani ja muutkin matkaamisesta kiinnostuneet kollektiivisesti voivat kayda lukemassa.
Yritan vastaisuudessa olla vahemman anteeksipyyteleva ja keskittya toilailuihini taalla Kaakkois-Aasiassa ja totean vain etta Bangkonin yoelama kutsuu matkalaista, enka todellakaan jaksa huumorillisesti kayda jokaista yksityiskohtaa lapi tassa ja nyt…
Palaillaan aiheeseen kunhan olen saanut vetaistya muutaman nakaraisen naamaani ja nukuttua pahimman kiukkuni alta pois, ehka sitten sormeni juoksevat lenokkaammin talla aakkosia vailla olevalla nappaimistolla ja saan muutaman hymyn aikaiseksi arvokkaiden lukijoitteni suupeiliin…
Matkalainen kiittaa ja kumartaa, ”Khap kuun khap”