Jos joku olisi taas aamulla kertonut mitä illalla tulee tapahtumaan , olisin nauranut sen minkä kipeillä vatsalihaksillani pystyn.
Muuten ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta joskus paras asia mitä voi tehdä on sanoa ei silloin kun joku tarjoaa jotain. Toki voi olla että tätä kirjoittaessani se joku tuijottaa tuopin pohjaa puhe vieläkin enemmän sammaltaen ja puuman kynnet pureutuvat parin tunnin päästä jonkun nuoren miehen selkään.
Se kriittinen ei oli kuitenkin tämän viikon ylivoimaisesti paras päätös. Ajoitus oli täydellinen ja ovesta ulos astuessani saatoin sanoa itsekseni "vau",
Kun siitä shokista sitten selvisin ja sain suuni auki en kuitenkaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa, mutta joskus sattuma puuttuu peliin, vaisto sanoi että odota ja katso.
Minulta kysyttiin tänään mitä menetän jos lähden tanssimaan. Ei äkkiseltään tullut mitään mieleen, mutta nyt voin sanoa ainakin melkein soittopyynnön todellla upealta naiselta, melkein käynnin ulkona syömässä ja kuutamoajelun, vaikka kuuta ei tainnut paljon näkyäkään. Toivottavasti en nolannut itseäni aivan tyystin.
Vasta kotimatkalla aloin miettiä että olikohan naisen suusta vihreää nuolivaloa odotellessa päästämä heitto sittenkin kaksimielinen.