Taas voisin sanoo, että niin maanantai, mut ku sattu päivä just kääntymään keskiviikoks.
Kaikki meni vihkoon siitä asti, ku lähdin käymään postissa töiden jälkeen. Oon odottanu kissojen kiipeilytelinettä monta viikkoo, ja tänään oli TOINEN saapumisilmoitus postilaatikossa. En oo nähny sitä ensimmäistä ollenkaan, vaikka oon käyny kyllä kaikki postit läpi huolella just siks, et odotin sitä. Muistelin, että kerran en saanu postiennakkoa maksettua Electronilla tossa ”omassa” postissa, mut aattelin, että ehkä se nyt kuitenki onnistuu. No ei! Se postisetä on maailman ärsyttävin (ehkä ainoo ihminen, joka saa mut kihisemään kiukusta ihan samantien, ku näen sen, sillä vaan on aina kaikki jotenki vaikeeta ja se huokailee rasittuneena), ja tiedustelin hämmästyneenä häneltä sitte, että miksei Electronilla voi maksaa, kun muissa posteissa se on ennen onnistunu (siis ihan mielenkiinnosta kysyin, enkä mitenkään rumalla äänensävyllä edes). Tietty asiallinen vastaus olis ollu riittävä, mutta se sano jotain tyyliin ”no mä kerron sulle, se on semmonen homma, että vaikka se raha menee heti sun tililtä niin meidän tilille se tulee vasta viiden päivän päästä, ei me voida täällä sun laskujas kuule ruveta makselemaan” … no kiitos vaan tiedosta. Ja kun se on pieni posti, se menee kiinni 17:30 ja minä tietty ehdin sinne vasta paria minuuttia vaille puol enkä sit ehtiny enää edes pikapankille hakemaan rahaa. Sapetti niin, että meinas poru tulla. Onneks kävin tänään tilaamassa Visa-kortin, niin luulis ton ongelman poistuvan.
Sitte kotona oli taas joka paikka täynnä kissankarvaa ja kaikkee. Siirsin mikroo ja aloin imuroimaan ja imurointiki oli taas kauheen hankalaa. Imuri ei kulkenu mukana ja meinasin imasta taas monta sinne kuulumatonta tavaraa. Väsytti niin pirusti, ettei mikään vaan sujunu.
Sit lähin tossa yhentoista aikaan koiran kans lenkille. Silläki tuntu olevan taas joku vammapäivä. Se pysähteli muutaman metrin välein ja kyttäs ihan kaikkee ja puolet lenkin ajasta meni varmaan siihen, ku yritin maanitella sitä liikkeelle. Kaiken kukkuraks tuolla yhden pellon reunassa, kun oltiin kääntymässä omakotitaloalueen läpi kulkevalle tielle, siinä mutkassa tuli vastaan saksanpaimenkoira, joka oli irti eikä ihmistä näkyny missään. En sitte jääny ottamaan selvää, mikä koira se oli. Ei se kyllä meihin reagoinu mitenkään, mut ei tommosista silti koskaan tiedä, varsinkaan, ku on oma pieni koira mukana. Sen jälkeen oli Hectorissaki vauhtii sen verran, et mä sain suurinpiirtein juosta sen perässä. Sitte se paahto pari kilsaa kotiin – täysillä. Kattelin vielä sen pellon toisella puolella, että se sakemanni oli koko ajan ihan yksin. Tiedä sitte oliko se joku karkuri vai vaan jokun lähistöllä asuvan koira yksinään iltalenkillä…
Kotona Hector vielä läiskytti kahteen otteeseen vedes juomakupista pitkin lattiaa ja yritti tuhota mun lattialle pudonnutta aamutossua. Nyt se vähän rauhottu, mutta kissoille iski joku kummallinen vimma. En mä jaksais just nyt! Oon niin väsyny joka päivä ja koko ajan, et tuun aina vaan kiukkusemmaks. Ottaa päähän sekin.
Ens viikolla alkaa kesäloma. Toivon todella, että tää olotila tästä tasaantuu. Tässä välissä vois sit vaikka nukkua.