Ajatus, joka nousee usein pintaan eron jälkeen
Kun eron jälkeen on itketty, huudettu ja vellottu riittävästi itsesäälissä, päästään vihdoin hetkeen, jossa elämä jatkuu, ainakin jotenkuten. Sitten jossain arjen keskellä se ajatus lipsahtaa mieleen: entä jos olisin sanonut sen toisin? Tai entä jos olisin ollut kärsivällisempi? Tai se klassinen: entä jos ajoitus oli vain väärä?
Yhtäkkiä huomaat käyväsi samaa suhdetta uudestaan läpi, tällä kertaa päässäsi, vähän paremmilla vuorosanoilla ja onnistuneemmilla repliikeillä.
”Entä jos” antaa tunteen, että jotain voisi vielä hallita
Ero tuntuu usein kaoottiselta. Jotain tärkeää päättyy, eikä kaikkiin kysymyksiin saa selkeää vastausta. ”Entä jos” -ajattelu tuo siinä hetkessä lohtua: jos löydän oikean kohdan, jossa kaikki meni pieleen, ehkä ero ei olisikaan ollut välttämätön.
Ongelma on, että tämä on usein jälkiviisautta. Tilanteet näyttävät aina selkeämmiltä jälkeenpäin, kun lopputulos on jo tiedossa. Todellisuudessa teit ratkaisuja sillä tiedolla, energialla ja tunteilla, jotka sinulla silloin oli.
LUE MYÖS: Kuinka monta entistä kumppania on liikaa? Tutkimus paljastaa rajan
Menneisyyden hienosäätö ei muuta lopputulosta
Moni jää kiinni siihen, että kuvittelee suhteen kaatuneen yhteen virheeseen. Yhteen väärään lauseeseen, yhteen riitaan, yhteen huonoon viikkoon.
Harvemmin näin on. Useimmat suhteet eivät pääty siksi, että joku sanoi jotain väärin, vaan siksi että kokonaisuus ei toiminut. ”Entä jos” kaventaa koko tarinan yhteen hetkeen ja unohtaa kaiken muun.
Ajatus, joka vie enemmän kuin antaa
”Entä jos” ei yleensä tuo vastauksia, vaan pitää sinut kiinni jossain, mikä on jo ohi. Se vie huomion nykyhetkestä ja siirtää sen vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jota ei koskaan ollut olemassa.
Ja pahimmillaan se tekee tästä hetkestä lattean: mikään uusi ei tunnu yhtä kiinnostavalta, koska vertaat sitä koko ajan johonkin, joka elää enää vain mielikuvissa.
LUE MYÖS: Nämä 5 asiaa jokaisen parisuhteeseen haluavan tulisi hallita jo ennen suhdetta
Ehkä tärkeämpi kysymys on toinen
Entä jos suhde päättyi siksi, että sen kuului päättyä? Ei dramaattisesti, ei kohtalonomaisesti, vaan siksi, että se ei vienyt kumpaakaan siihen suuntaan, mihin olisi pitänyt.
Ajatus ei ole lohdullinen heti. Mutta ajan kanssa se on usein rehellisempi kuin loputon spekulointi siitä, miten kaiken olisi voinut vielä pelastaa.
Eteenpäin voi päästä myös ilman lopullista vastausta
Kaikkiin eroihin ei tule selkeää selitystä tai täydellistä lopetusta. Ja se on ärsyttävää. Mutta joskus eteenpäin meneminen ei vaadi pohdintaa siitä, mitä olisi voinut tapahtua, vaan sen hyväksymistä, mitä tapahtui.
Ja ehkä juuri siksi ”entä jos” vaivaa niin monia: se lupaa vastauksia, joita se ei koskaan oikeasti anna.
Lähde: Psychology Today
