Ilmiön ydin
Herttaisella paskiaisella tarkoitetaan ihmistä, joka rakentaa itsestään kuvan erityisen hyvänä, auttavaisena ja oikeamielisenä, mutta käyttää samaa hyvyyden mainetta peitteenä piikikkäille sanoille, vahingollisille teoille tai vallankäytölle.
Lue myös: Ongelma ei ole pluskoko vaan asenteet – ja tällä tavalla se näkyy deittailussa
Kyse ei ole diagnoosista, vaan arjen havainnosta: puhe ja julkinen olemus ovat lempeitä, mutta toistuva käytös satuttaa, hämmentää tai pienentää toisia. Joskus herttainen paskiainen saattaa myös olla olemukseltaan äärimmäisen miellyttävä, ja hän valitettavasti tiedostaa sen.
Miksi hyvyys voi muuttua aseeksi
Hyvä maine on sosiaalista valuuttaa. Kun joku on tunnettu kilttinä, avuliaana tai moraalisena, hänen sanansa saavat helposti enemmän painoa, ja kritiikki tuntuu muista epäreilulta.
Tämä luo suojakuoren, jonka sisällä pieni ilkeys mahtuu elämään ilman seurauksia. Jos herttaisen paskiaisen kohde reagoi, reaktio voidaan leimata ylireagoinniksi, epäkohteliaisuudeksi tai kiittämättömyydeksi.
Useimmin koulumaailmassa ja työpaikoilla herttaisten paskiaisten uhrit ovat niitä, jotka joutuvat hänen maalitaulukseen ja myöhemmin suljetuksi ulos ryhmästä, koska he kehtaavat julkisesti kyseenalaistaa herttaisen julkisuuskuvaa. Koska herttainen paskiainen vastuuttaa käytöksensä muilla ihmisillä yleensä hovinsa tuella, niin maalitaulu suljetaan pahimmillaan ulos porukasta.
Moraalinen lisensointi
Yksi tutkittu selitys ilmiölle on moraalinen lisensointi. Ihminen saattaa kokea, että hyvät teot, hyvät aikomukset tai hyveellinen maine tasapainottavat myöhempää huonoa käytöstä. Herttainen toisin sanoen luo itsestään kuvaa uutteralla hyvesignaloinnilla.
Lue myös: Lapset lähtivät – ja yhtäkkiä vastapäätä istuu vieras
Tai vastaavasti heillä on vain olemus, jota voisi kutsua hyväksi karmaksi: hyviä juttuja, humoristisia heittoja, rento ja rauhallinen olemus. Kun kuitenkin mietit myöhemmin hp:n heittoja, tajuat, mikä tilanteessa oli pielessä.
Logiikka on vähän kuin se, että ikään kuin sisäinen tilikirja olisi plussalla, jolloin pieni miinus ei tunnu miltään. Moraalinen lisensointi voi näkyä myös strategisena hyveiden esittelynä silloin, kun ihminen tarvitsee suojaa kritiikkiä vastaan.
Hyvyydestä rakennettu minäkuva ja kommunalistinen narsismi
Toinen hyödyllinen käsite on kommunalistinen narsismi.
Siinä korostuu kokemus omasta erinomaisuudesta nimenomaan hyvyyden alueilla, kuten auttamisessa, moraalisuudessa ja yhteisöllisyydessä. Ihminen voi aidosti uskoa olevansa poikkeuksellisen empaattinen ja oikeamielinen, mutta hänen käyttäytymisensä ei silti kestä läheistä tarkastelua.
Herttainen paskiainen voi omien puheidensa mukaan olla niin tavattoman kiltti ja oikeudenmukainen, ja silti hän on pahojen ihmisten murjoma. Kun asiaa tarkastelee lähemmin (tai kysyt asiaa näiltä tarinoiden pahiksilta) saattaakin ilmetä, että siellä on vehkeilty samalla tavalla ihmisten päänmenoksi kuin muutkin kuolevaiset konsanaan, mutta herttainen paskiainen ei vain muista mainita siitä.
”Hän oli omien puheidensa mukaan niin kiltti, että kaikki miehistä jahtasivat häntä – ja niin kiltti, että löysin hänet parisängystäni oman mieheni kanssa”, kertoi erään herttaisen paskiaisen sabotoima ex-ystävä.
Herttainen paskiainen ei myönnä kuitenkaan mitään. Kun hyvyys on osa identiteettiä, palautteesta tulee uhka minuudelle, ei tilaisuus korjata toimintaa.
Hienovarainen ilkeys ja ristiriita, joka uuvuttaa
Herttaisen paskiaisen ilkeys harvoin näkyy suorana aggressiona.
Se on usein pieniä sivalluksia, vähättelyä, syyllistämistä tai passiivista painostusta, joka naamioidaan huumoriksi, rehellisyydeksi tai huoleksi. Koska loukkaus on kevyt ja liukuva, siitä on vaikea ottaa kiinni.
Kohde jää helposti yksin kokemuksensa kanssa, ja alkaa miettiä, oliko koko tilanne vain väärinkäsitys. Tästä syntyy kuluttava ristiriita: ihminen vaikuttaa hyvältä, mutta hänen seurassaan tulee paha olo.
Julkinen enkeli, yksityinen p*rkele
Moni kuvaa samaa asetelmaa niin, että ulospäin henkilö on lämmin ja ihailtu, mutta kahden kesken kylmempi ja piikikkäämpi. Syvemmin tutustuessa hänestä saattaakin paljastua kokonaisen korttikäden verran omituisia puolia: kaksinaamaisuutta, asioiden pimittämistä, ulossulkemista ja salailua.
Tämä kaksijakoisuus tekee tilanteesta hankalan myös siksi, että ympäristö puolustaa helposti hyvän maineen omaavaa ihmistä.
Kun joku kertoo satuttavasta käytöksestä, tarina kuulostaa muiden korvissa epäuskottavalta juuri siksi, että se ei sovi vallitsevaan mielikuvaan. Jotkut myös sinnikkäästi pitävät kiinni herttaisen paskiaisen luomasta mielikuvasta ja puolustavat häntä tappiin asti, vaikka kuka tahansa maalaisjärjellä tajuaisi herttaisen olevan väärässä.
Pimeämpi persoonallinen tyyli ja haavoittuva narsismi
Joskus taustalla voi olla laajempia taipumuksia, kuten laskelmoiva itsekkyys tai empatiavaje, joita persoonallisuuspsykologiassa on koottu niin sanotun pimeän kolmikon alle. Se ei tarkoita, että jokainen herttainen paskiainen olisi ääripää tai kliininen tapaus, vaan että tietyt piirteet voivat tukea manipuloivaa ja hyötyhakuista vuorovaikutusta.
Toisessa ääripäässä ilmiö voi muistuttaa haavoittuvaa narsismia, jossa ulkokuori voi olla jopa ujo tai itseään vähättelevä, mutta pinnan alla on voimakas loukkaantumisherkkyys, tarve tulla ihailluksi ja taipumus kääntää vastuu toisten niskoille.
Mistä aidosti hyvän ihmisen voi tunnistaa
Aito hyvyys ei tarkoita virheettömyyttä, vaan ero näkyy siinä, mitä tapahtuu virheen jälkeen.
Aidosti hyvään käytökseen kuuluu kyky pysähtyä, ottaa palaute vastaan ja kantaa vastuu ilman selittelyä ja ilman kostoa.
Herttaisella paskiaisella painopiste siirtyy helposti siihen, että hyvän ihmisen kuva säilyy, muusta viis. Silloin toisen kokemus muuttuu uhaksi, joka täytyy mitätöidä tai kääntää tarinaksi omasta väärinymmärretyksi tulemisesta. Yleensä asiassa täysin ulkopuoliset kuulevat tarinasta ne osat, jotka sopivat herttaisen paskiaisen tarinaan ja asianomaiset taas joutuvat taistelemaan saadakseen sanansa menemään perille.
Teflon on pahinta myrkkyä
Jos kohtaat tämän kaltaista käytöstä, tärkeintä on ankkuroitua tekoihin ja vaikutuksiin, ei maineeseen. Kaikkein kauheinta on välinpitämättömyys ja teflonpinta: pysy asiassa, älä usko kyyneleitä. Se on herttaiselle paskiaiselle kauheinta, mitä hänelle voi tapahtua.
Kun kuvaat herttaiselle tilannetta, selkeys auttaa: pysy tiukasti faktoissa, äläkä anna keskeyttää ”Hyvää hyvyyttäni minä vain…”. Rajat ovat usein tehokkaampia kuin pitkät selitykset, koska herttainen paskiainen on taitava keskustelun kääntäjä. Perustelut ei auta. Myrkkykäärmekään ei kuuntele selityksiä, miksi se on myrkyllinen, joten herttainen paskiainen on samaa laatua.
Jos kaava toistuu, ulkopuolinen peilaus voi olla ratkaisevaa, jotta oma todellisuudentaju ei sumene. Tavoite ei ole voittaa väittelyä hyvän ihmisen roolista, vaan vähentää vahingot.
Ihan viimesilauksena
Herttaisen paskiaisen perustarve ei ole olla aidosti hyvä ihminen, vaan kompensoida omia itsekeskeisiä ja ilkeitä piirteitään. Niin kauan kuin julkinen ja yleinen tuki on hänen puolellaan, hän voi rauhassa huolellisesti rakennetun suojakilven takana touhuta ja kohdella ihmisiä huonosti ilman vastuuta.
Jos siis joku kertoo, että hyvänä ihmisenä pitämäsi tyyppi on aukonut naamaansa tai töppäillyt, niin mieti kaksi kertaa kenet kyseenalaistat: enkelimäisenä tunnetun kaveriasi vai hänen maalitauluaan?
Lue myös: 7 asiaa, joista narsistien lapset puhuvat terapiassa kaikkein eniten
Herttaiset paskiaiset ovat pienestä asti hoksanneet miten kehut kasautuvat ja niistä tulee yleinen totuus. Sen vuoksi heidän kilpiensä alle on vaikea nähdä.
Kun opimme katsomaan maineen ohi tekoihin ja toistuvien tilanteiden kaavaan, näemme selvemmin, mikä on todellista hyveellisyyttä ja mikä vain hyvin valaistu kulissi.
