Kun viestit jäävät vastaamatta – eikä se edes harmita
On ystäviä, joiden kanssa jaoit joskus kaiken. Sisäpiirivitsit, arjen kriisit, elämän isot käänteet. Ja sitten huomaat, ettet ole jutellut kuukausiin.
Usein tästä seuraa syyllisyys: pitäisikö yrittää enemmän? Olla parempi ystävä? Mutta joskus totuus on yksinkertaisempi – ehkä ystävyys ei enää istu siihen elämään, jota elät nyt.
Psychology Todayn mukaan ystävyyksilläkin on usein eräänlainen “parasta ennen” -päiväys, vaikka ne olisivat joskus olleet läheisiä ja merkityksellisiä. Ja se on osa normaalia elämää, ei epäonnistuminen.
Näistä merkeistä tunnistat, kun on aika päästää irti.
1. Teitä yhdisti ennen moni asia, nyt vain historia
Aikoinaan teitä yhdisti jokin selkeä juttu: työpaikka, opinnot, naapurusto, lapset, bileet, jokin vaihe elämässä. Nyt huomaatte puhuvanne lähinnä menneestä. Muistattekos kun -tarinat kantavat, mutta vain hetken.
Kun nykyhetkessä ei ole enää yhteistä tarttumapintaa, ystävyys alkaa elää lähinnä muistoilla. Ja muistot eivät yksin riitä pitämään yhteyttä elävänä.
LUE MYÖS: Tämä ihmistyyppi pilaa kaikki keskustelut – näin selviät one-upperin kanssa
2. Näkeminen vaatii aina erityisjärjestelyjä
Kalenterit eivät koskaan kohtaa. Toinen voi nähdä vain aamulla ja toinen vain illalla. Yksi peruu, toinen joustaa. Lopulta kumpikaan ei enää ehdota mitään.
Jos ystävyyden ylläpito vaatii jatkuvaa projektinhallintaa, se alkaa helposti tuntua taakalta, vaikka toisesta ihmisestä ei ajattelisi mitään pahaa.
3. Olet tapaamisen jälkeen oudon väsynyt
Vaikka tapaaminen olisi ollut mukava, lähdet kotiin hieman tyhjempänä kuin tullessasi. Jos joudut selittämään itseäsi, mukautumaan, olemaan joku hieman eri versio itsestäsi ystävän seurassa, se kuormittaa yllättävän paljon.
Jos ystävän tapaamisen jälkeen olo on enemmän uupunut kuin latautunut, ystävyys vie ehkä turhan paljon enemmän kuin antaa.
LUE MYÖS: Ystävyyttä vai kalenterikaaos – nämä pienet eleet pitävät yhteyden elossa
4. Pidät yhteyttä lähinnä siksi, että “niin kuuluu tehdä”
Ajattelet, että olette tunteneet niin kauan, ettei tästä voi vain luopua. Tai että toisella ei ehkä ole muita. Tai että olisi itsekästä vetäytyä.
Mutta ystävyys ei ole hyväntekeväisyyttä. Jos mukana ollaan vain syyllisyydestä tai säälistä, suhde ei ole enää tasapainossa, eikä reilu kummallekaan.
5. Et kaipaa, vaikka hiljaisuus venyy
Kuukaudet menevät. Huomaat sen vasta jälkeenpäin. Ja kun huomaat, et tunne tarvetta korjata tilannetta.
Tämä on usein se hetki, jota on vaikeinta hyväksyä: ystävyys ei enää vedä puoleensa, eikä sitä oikeastaan kaipaa enää.
On vaikeaa ymmärtää ja olla kokematta syyllisyyttä siitä, ettei ystävyys ole enää tärkeä osa omaa elämää, vaikka se joskus oli.
Irti päästäminen ei aina tunnu miltään
Kaikki ystävyydet eivät pääty keskusteluun tai päätökseen. Osa vain liukuu pois elämästä, hiljaa ja huomaamattomasti. Se voi tuntua surulliselta, mutta myös helpottavalta.
Ystävyys voi olla aito ja tärkeä, vaikka se ei kestä ikuisesti. Ja joskus parasta on vain myöntää, ettei jaksa enää yrittää väkisin.
